Äitiyslomalta palanneen Mia Saharlan näyttely Laikussa on kurkistus taiteilijan työskentely- ja ajatusprosessiin. ”Annoin itseni maalata vapaasti, kuunnellen mitä käteni tahtoivat tehdä”, tamperelainen kertoo.
Antti Lähde
Mia Saharlan taide ei anna valmiita vastauksia. Prosessi on kesken, mitä tahansa voi vielä tapahtua.
Tamperelaistaiteilijan (s. 1983) maalaukset elävät liikkeestä. Kaarevissa linjoissa on jotain ”viuhtovaa”, pyöreät muodot näyttävät syntyneen hetkessä.
Tampereen Kulttuuritalo Laikussa toukokuun alussa avautunut näyttely on nimeltään WIP / Work in Progress. Saharlan mukaan nimi kertoo täsmällisesti mistä näyttelyssä kyse: kurkistuksesta taiteilijan työskentely- ja ajatusprosessiin.
Tavallaan näin on tietysti aina.
– Näyttely on aina tietynlainen pilkku tai piste työskentelyprosessissa. Tällä kertaa kohdallani se on erityisen vahvasti näin. Palasin äitiyslomalta työhuoneelle tekemään näitä teoksia ja minusta tuntui, että olin kirjaimellisesti keskellä prosessia: päässäni vilisi ajatuksia maalauksista ennen ja jälkeen työhuonetauon, Saharla kertoo.
– Tämä oli itselleni hyvin tarpeellinen näyttely tehdä.
Arkielämä suodattuu taiteeseen
2010-luvun Saharla loi taidetta selkeiden teemojen ympärille. Esimerkiksi The Way of Remembering Is -sarja (2013) käsitteli muistamista ja unohtamista, About Ida -teosten (2014) lähtökohtana oli puolestaan Gertrude Steinin romaani Ida (1941).
Viime vuosina Saharla on pyrkinyt työskentelemään vapaammin ja assosiatiivisemmin.
Myös WIP / Work in Progress -näyttelyn teosten hän kertoo syntyneen hyvin intuitiivisesti, materiaali- ja prosessilähtöisesti.
– Työskentelyprosessi itsessään luo teoksiin sisältöjä. Olen antanut itseni maalata vapaasti, kuunnellen mitä käteni tahtovat tehdä. En ole katsellut kuvia maalauksia varten tai perustanut maalauksia luonnoksiin, kuten usein aiemmin. Teoksiin on tullut geometrisia muotoja, ympyröitä ja puoliympyröitä, rytmikkäitä viivoja, Saharla kertoo.
– Olen ajatellut, että jollakin tapaa tämä liittyy varmaan oman lapseni kehityksen seuraamiseen. Ympyrät ja kontrastit ovat ensimmäisiä muotoja, joita vauva katsellaan etsii. Samoja muotoja pyörittelen poikani kanssa päivittäin leikeissä ja hiekkalaatikkolelujen kanssa. Arkielämä suodattuu taiteeseen.
Katseilta kätketyt maalaukset
Kaikki Laikun näyttelyssä nähtävät teokset ovat tältä vuodelta. Esillä on kymmenisen maalausta, joiden rinnalla nähdään pieniä, maalauskankaasta valmistettuja objekteja. (Osa teoksista on nähtävillä Saharlan verkkosivujen Works-osiossa.)
Objektit ovat kuin muistumia vuosilta 2017–2018, jolloin Saharla lopetti odotusaikanaan öljyvärien ja liuottimien käytön ja ryhtyi tekemään suuria, värjättyihin kankaisiin käärittyjä teoksia. Folded Works -sarjassa varsinainen maalaus – jos sitä olikaan – jäi yleensä täydeksi arvoitukseksi tai siitä nähtiin vain pieni pilkahdus.
– Esitän näitä objekteja myös itsenäisinä töinä. Kysyn samalla itseltäni, mitä ne oikein ovat. Ne koostuvat samoista maalauksen materiaaleista kuin perinteiset kiilapuissa olevat työt, mutta ovat silti luonteeltaan erilaisia. Ovatko ne reunahuomautuksia, pikkuveljiä, veistoksia vai oleellinen osa niiden kanssa esitettyjä maalauksia, Saharla kysyy.
Vaikka teoksia ja niiden luonnetta koskevat kysymykset ovatkin Saharlalle itselleen tärkeitä, hän ei välitä kuormittaa niillä katsojaa.
– Ajattelen niin, että muiden ei ole olennaista tietää mitä olen ajatellut. Maalaus on väline, joka välittää informaatiota, ja se informaatio välittyy kullekin niin kuin välittyy. Nautin siitä, että toiselle ne saattavat olla herkullisia, toiselle täysin turhaa sotkemista.
Voiko maalaus soida?
Musiikilla ja kuvataiteella on aina ollut vahva yhteys. Myös Saharlan töitä voi helposti ”kuunnella”. Banana Treen (2019) kaarevien muotojen äkilliset käännökset ovat kuin vauhdikasta jazzia, First Circlesin (2019) mustat kurvit puolestaan muistuttavat kiiltävine urineen aivan konkreettisesti levylautasella pyörivää vinyylilevyä.
Saharla hyväksyy vertauksen.
– Varmasti yhtymäkohtia on. Kuuntelen usein työskennellessäni musiikkia ja olen huomannut miten eri tavoin musiikki voi vaikuttaa. Klassinen tuo rauhan tunnetta ja pitkäjänteisyyttä. Pop tai vastaava vaikuttaa omaankin vauhtiin, kaikki on nopeatempoisempaa. Jazzin polveileva liike on varmasti ihan hyvin verrattavissa maalausteni liikkeeseen.
Juuri liike on jotakin, jonka Saharla kokee aina kulkeneen mukanaan.
– Osassa uusista teoksista liike on hyvin hidasta, jähmeää. Toisissa se taas on vauhdikasta. Liike saattaa maalaamisen myötä siirtyä teoksesta toiseen. Yksi teos vaikuttaa seuraavaan.
Mia Saharla: WIP / Work in Progress Kulttuuritalo Laikun (Keskustori 4, Tampere) Studiossa 26.5.2019 asti. Samaan aikaan Galleriassa Sara Hildén -akatemian oppilastyönäyttely.
Mia Saharla (s. 1983)
- Tampereella asuva kuvataiteilija. Työskentelee Tampereella ja Helsingissä.
- Valmistuu Kuvataideakatemiasta keväällä 2020.
- WIP / Work in Progress on Saharlan 14. yksityisnäyttely. Niistä kolme on ollut Saksassa ja yksi Virossa.
- Saharlan edellinen yksityisnäyttely Tampereella oli vuonna 2012 Taidekeskus Mältinrannassa.
- Seuraavaksi: Kuvataideakatemian opintojen viimeisteleminen. Kuvan Kevät -maisterinäytelyyn osallistuminen 2020.