Säveltäjä Jennah Vainiota kiehtoo taidemusiikin ja virtuoosisen metallimusiikin välinen silta

Kitara on Jennah Vainion sävellystyössä tärkeässä roolissa. Kuva: Saara Vuorjoki

Kikka Holmberg, teksti

– Olin lapsena kiinnostunut kaikesta soivasta ja kaikesta, mistä lähtee ääntä. Niitä piti päästä naputtamaan ja koputtamaan ihan vanhempien riesaksi asti, säveltäjä Jennah Vainio kertoo.

Vainion lapsuudenkodissa kuunneltiin paljon klassisia suosikkeja Vivaldin Vuodenajoista Verdin Heprealaisten orjien kuoroon. Niiden kautta Vainio sanoo kasvaneensa klassiseen musiikkiin.

Äidin ruotsinkielisen taustan vuoksi myös Carl Michael Bellmanin laulut tulivat tutuiksi. Vainion äidillä oli absoluuttinen sävelkorva ja hän soitti kitaraa ja lauloi. Äidin suvun kokoontuessa laulettiin moniäänisesti.

Vainion halun ryhtyä säveltäjäksi herätti kuitenkin klassisen musiikin elementtejä raskaaseen rockiin yhdistävä ruotsalainen kitaristi Yngwie Malmsteen.

– Tykkäsin metallimusiikista nuorena. Malmsteenilla klassinen musiikki yhdistyi metallimusiikin virtuoosisuuteen ja se sai minut innostumaan. Halusin ryhtyä soittamaan kitaraa ja tehdä omia kappaleita. Aluksihan se oli sellaista pastissinomaista, esikuvien matkimista. Mozart, Bach ja Vivaldi olivat suuria ihanteitani, ja halusin ottaa ne haltuun, koska Yngwie tykkäsi niistä. Aloin kuunnella niitä tarkemmin ja huomasin, että sehän voisi olla metallimusiikkia: tuplabassorummut hakkaisivat koko ajan siellä matalalla ja kitarat soisivat virtuoosisesti. Siitä lähti ajatus, että voisin itsekin tehdä jotain vastaavaa.

– Kaveripiirissäni Itä-Helsingin lähiöissä ei kuunneltu klassista musiikkia. Yläasteella ja lukiossa alkoi olla samanlaista kiinnostusta, ja myös tietokonepelimusiikkimaailma kiehtoi kovasti. Commodore 64:n äänimaailmoissa kolmella äänigeneraattorilla tehtiin tosi massiivisia teoksia. Kolmella äänellä pystyttiin saamaan illuusio orkesterista. Innostuin niistä ja olin kuulevinani, että ne kuulostaisivat hyvältä sinfoniaorkesterilla.

– Sama kiinnostus jatkui oman metallibändin aikoina. Olisin halunnut viedä sitä sinfoniseen metalliin päin, klassisvaikutteiseen mahtipontisuuteen. Ehdotin silloin 16–17-vuotiaana, että meidän bändin täytyy hommata oopperalaulaja laulusolistiksi.

* *

Aluksi musiikintekeminen oli itseopiskelua, Vainio kertoo.

– Ei ollut Youtubea. Kun halusi oppia riffejä, piti kuunnella LP-levyä ja äänittää mankalla ja kuunnella neliraiturilta ja laittaa hitaammalle ja niin edelleen. Jossain vaiheessa sitten totesin, että säveltämistä voisi opiskellakin, ja hain Oulunkylän Pop/Jazz-opistoon. Opiskelin siellä sähkökitaraa ja musiikinteoriaa.

Vainion opinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa, jossa hän opiskeli musiikkitiedettä, ja Sibelius-Akatemissa, jossa hän opiskeli musiikin teoriaa ja sävellystä. Yliopistolla opettajana oli Harri Vuori, Sibelius-Akatemiassa Erkki Jokinen ja Olli Kortekangas.

– Opettajani eivät halunneet minua tiettyyn muottiin, vaan ohjasivat ja esittivät kysymyksiä. Annettiin tilaa kehittyä ja erehtyä. Nähdessään, että jotain pitäisi kehittää, opettajani osasivat asettaa hyviä kuuntelu- ja analyysitehtäviä.

– Koen kuitenkin olevani pitkälle itseoppinut. Yhtään väheksymättä opettajia koen, että persoonalleni ei sovi, että mennään liikaa yksityiskohtiin Pidän enemmän sellaisesta, että ohjataan ja keskustellaan ja voi tehdä virheitä, ja ne korjataan.

Säveltäjä Jennah Vainio on Tampere Biennalen nykyinen taiteellinen johtaja. Kuva: Jennah Vainio

* *

Vainiota on aina kiehtonut ammattimaisen taidemusiikin ja virtuoosisen metallimusiikin välinen silta.

– Muusikkous on molemmissa ydin: pitää olla hyvä soittamisessa ja omistautua sille, ja pitää olla vahva rutiini ja tekeminen. Tässä mielessä metallimusiikista on lyhyt matka klassiseen musiikkiin. Metallipuolella muusikkous on vahvasti esillä ja soittoteknisyyttä arvostetaan niin kuin klassisessa musiikissa on aina tehty.

Vainio myöntää metallin kuuluvan musiikkinsa taustalla pohjavireenä.

– Musiikkini ei ole pelkästään sointivärimusiikkia, vaan se perustuu enemmän perinteiseen melodisuuteen ja rytmiikkaan. Ehkä metalli kuuluu silloin tällöin myös fryygisenä asteikkona tai harmonisena mollina, mikä viittaa tietysti myös barokkimusiikkiin.

– Säveltämään ryhtyessäni nimi on usein inspiroiva. Sävellys saattaa lähteä myös jostain keskustelusta, elokuvasta, runosta, taidekokemuksesta – tai ihan arjesta. Jos kyse ei ole tilausteoksesta, ensin hahmottuu ajatus musiikin tunnetilasta. Luonnostelen pääkohdat ja mietin kokonaisuuden ja painopisteen, detaljit hahmottuvat tarkemmin myöhemmin. Pyrin kliimaksiin jossain kohtaa teosta ja mietin, miten se rakentuu.

– Tilaussävellyksissä vaikuttaa kokoonpanon ja keston lisäksi se, missä yhteydessä teos esitetään. Mietin ensin suuret linjat – minkälaisen ylipäätään haluan siitä teoksesta. Mietin soitinten ominaisuuksia ja sitä, mitä haluan sävellyksellä ilmaista. Pyrin mukautumaan tilaajan toiveisiin, mutta en tykkää, jos joku alkaa sörkkiä detaljeja. Olen kuitenkin avoin, jos jollain on parempi ehdotus toteuttaa joku asia taloudellisemmin siten, että efekti on sama. Esimerkiksi sooloteosta kirjoittaessa yhteistyö muusikon kanssa sävellysprosessin alussa on tärkeää. On hyvä tuntea soittajan voimavarat ja kuulla, mitä hän haluaa painottaa.

– Kitara on minulla läheisin apuväline ja käytän sitä säveltäessäni, pianon lisäksi. Kitara on tärkeässä roolissa ja siinä saa aina taistella, ettei anna sormien viedä vaan ajatuksen ja tunteen.

* *

Vainion viime aikoina säveltämiä teoksia ovat Juvenalia-kuorolle tehty sekakuoroteos Let It Be Forgotten sekä 19.5.2021 kantaesitetty 15 kappaleen pedagoginen kitarasarja Urhon ihmeelliset seikkailut.

– Kuoromusiikki on ollut minulle viime aikoina läheistä. Siinä on vähän sellainen bändimeininki – että vaikka sävellät yksin, sinulla on joku tekstin kirjoittaja. Teksti ohjaa teoksen dramaturgiaa ja luo omalle tekemiselle puitteet eri tavalla kuin pelkkä instrumenttimusiikki.

Urhon ihmeelliset seikkailut -kitarasarjan kantaesitys kuultiin Avonian musiikkiopiston oppilaiden soittamana.

– Urho on koirani, joka täytti 11 vuotta samana päivänä kuin kitarasarja kantaesitettiin. Sarja koostuu vaikeusasteeltaan kehittyvistä kappaleista, joissa Urho seikkailee, kuorsaa ja tassuttelee. Konsertti striimattiin livenä ja jokaisesta kappaleesta on tulossa studiossa tehdyt äänitteet. Konsertin lopussa oli ammattilaisille kirjoitettu kappale, joka ei liittynyt tähän sarjaan.

Vainion sävellys Magpie Bones (Pica Pica) kuullaan vastikään Klassisen musiikin EMMA-palkinnon voittaneella, YLEn vuoden 2020 levyksi valitsemalla Pieniä Otuksia – musiikillinen bestiaari -levyllä.

– Työn alla on myös läpimurtoteokseni Beatbox Concerton (2010) laajempi versio. Teos oli aikoinaan iso menestys Yhdysvalloissa. Se on tarkoitus esittää Tampere Filharmonian konsertissa Tampere Biennalessa huhtikuussa 2022. Uuden version kantaesityksen solisti on Felix Zenger.

Tulossa on myös huilukonsertto Sami Junnoselle sekä orkesteriteos Helsingin kaupunginorkesterille.

* *

Jennah Vainio on Tampere Biennalen taiteellinen johtaja vuosina 2020–2022. Korona sotki kevään 2020 suunnitelmia, joten osa biennalen konserteista on vielä kuulematta. Osa esitettiin striimattuna tai radiossa.

– Olin jo valmis luovuttamaan, mutta Minna-Kaisa (Kuivalainen) on sellainen tulisielu ja koko Tampereen musiikkijuhlien porukalla on niin vahva rutiini järjestää tapahtumia, että se uskomaton energia ja into tarttui minuunkin ja saatiin pelastettua osa biennalesta, Vainio kiittelee.

– Syksyllä on vielä tulossa sitä ohjelmaa, esimerkiksi Kamus-kvartetin konsertti.

– Olin suunnitellut vuodelle 2020 luontoaiheen. Musiikki ja luonto on ehkä klisee, mutta olisi ollut kiinnostavaa kuulla, miltä se kuulostaa nykysäveltäjien tekemänä.

– Kun ennen katsottiin ulospäin ja ihminen havainnollisti ympäristöä, tulevassa biennalessa havainnollistetaan meitä itseämme ja katsotaan ihmisen sisään. Myös ihmisääni eri muodoissaan on mukana kaikissa biennalen tilauksissa. Vakavien teemojen lisäksi meillä on myös kevyitä aiheita. Yhtenä teemana on leikkivä ihminen, ja siihen tavallaan liittyvät esimerkiksi videopelit ja beatbox-konsertto. Festivaalin ohjelma tulee olemaan hybridi eli siellä on kaikuja myös siitä, mitä jäi viime vuodelta soittamatta.

Kuuntele Jennah Vainion sävellyksiä ja sovituksia täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua