Tonnikalaa saalistava tankkeri ja tutkielma perhedynamiikasta – iranilaiset dokumenttielokuvat Docpointissa

Fish Eyen jylhä kuvasto tuo esille nykypäivän teollisen kalastuksen. Kuva: Docpoint

Eija Niskanen

Iranilaiset fiktiiviset elokuvat, sellaiset kuin Abbas Kiarostamin tai Makhmalbahien perheenjäsenten tekemät, ovat saavuttaneet maailmanmainetta, ja dokumentaarisista mieleenpainuvia ovat kotiarestissakin elokuvantekoa jatkaneen Jafar Panahin teokset. Nyt Docpoint on löytänyt kaksi mielenkiintoista iranilaista dokumenttielokuvaa ohjelmistoonsa.

Tyyliltään nämä dokumentit, Fish Eye (2019) ja Radiograph of a Family (2020), ovat hyvin erilaisia. Toinen on yleinen, kansainvälinen, ohjaajan tarkastelun kohteen ja hyvän kamerasilmän kautta syntynyt seurantadokumentti. Toinen sukeltaa tekijän omaan lapsuuteen ja perheeseen, sen kipeisiin muistoihin, käyttäen arkistomateriaalia tarinan rakennuksessa. Tätä kautta ne edustavat hienosti dokumentin kahta erilaista lajityyppiä.

* *

Fish Eye -elokuvassa iranilainen kalastustankkeri seilaa maailman meriä, päämääränä kalastaa tonnikalaa. Iranilaisen johdon alla työskentelee kansainvälinen merimieskunta, josta suurin osa tulee Afrikasta.

Viikkojen mittaisella matkalla kalastetaan, käsitellään saalista ja yritetään kuluttaa aikaa laivalla, kaukana perheistä ja ystävistä. Päivät toistuvat samankaltaisina. Nämä miehet ovat eristyksessä silloinkin, kun ei ole pandemiaa.

Mitään entisajan laiva- tai kalastusromantiikkaa ei miesten työssä näy. Teollinen kalastus on kuin mitä tahansa liukuhihnatyötä. Ohjaaja Amin Behroozzadehin tyyli on toteava, vailla draamaa. Silti sen selkeydessä on jotain jylhää, miltei hypnoottista.

Firouzeh Khorsovani yrittää kasata äitinsä valokuvan dokumenttielokuvassa Radiograph of the Family. Kuva: Docpoint

Firouzeh Khosrovani lähti tutkimaan omaa perhettään. Tulos on Radiograph of a Family, intiimi ja syvälle perhedynamiikkaan sukeltava teos. Teos on toteutettu perhevalokuvien ja kotifilmien avulla, joihin on yhdistelty dokumenttikuvaa 1970- ja 1980-luvuilta. Niiden väliin ohjaaja kuvaa samaa, teheranilaisen perheasunnon tilaa, eteisestä huoneeseen, jonka sisustus muuttuu ajan ja tarinan myötä ja johon vievät ovet sulkeutuvat ja avautuvat. Huone muodostaa kodin symbolisen sydämen.

Ohjaajan vanhemmat tulivat erilaisista taustoista: isä on sekulaari kosmopoliitti, joka tekee radiologian jatko-opintoja Sveitsissä. Äiti tulee uskonnollisemmasta perheestä. He kuitenkin rakastuvat ja menevät naimisiin. Äiti lähtee Zurichiin, epäröiden miten Euroopassa pitäisi toimia pukeutumisen ja halal-ruokien suhteen. Isä on tottunut viettämään eurooppalaista sivistyneistön elämää, paikallisten ystävien kanssa viinilasin äärellä keskustellen. Äiti tuntee olevansa hukassa ja vetäytyy kotiin, vailla yhteyttä sveitsiläiseen yhteiskuntaan.

Vanhempien roolit kääntyvät päinvastoin, kun perhe, nyt mukana pikkutytär Firouzeh eli ohjaaja lapsena, palaa Teheraniin ja joutuu jäämään sinne pidemmäksi aikaa. Silloin alkaa vuosien 1978–1979 islamilainen vallankumousliike, joka kulminoituu shaahin heittämiseen ulos ja ajatollah Khomeinin valtaannousuun.

Äiti osallistuu mielenosoituksiin muiden naisten kanssa ja on mukana kokoontumisissa. Hänen aktivisminsa ja uudet ystävänsä tuovat hänelle uran koulualalla, kun liberaalit opettajat erotetaan. Isä sulkeutuu huoneeseensa klassisen musiikin pariin. Vanhemmat elävät kuin eri maailmoissa ja heidän välissään kasvaa tytär Firouzeh. Äidin leikeltyä palasiksi vanhat valokuvansa, joissa hänellä on länsimaiset vaatteet, Firouzeh poimii ne talteen ja liimailee yhteen. Niistä on tullut nyt osa elokuvan materiaalia.

Radiograph of the Family, isän radiologin ammatista nimensä ottava perheen läpivalaisu on kipeä kuvaus pieleen menneestä paridynamiikasta ja sen vaikutuksesta lapseen. Tässä tapauksessa on kyse paljon suuremmasta kuin riidasta vessanpöntönkannesta: vanhempien kautta heijastuu koko Irania repinyt ideologinen kamppailu ja historia.

* *

Docpoint suunniteltiin alun perin järjestettäväksi normaaliin tapaan fyysisenä festivaalina. Festivaalijohtaja Tapio Riihimäki ja taiteellinen johtaja Kati Juurus joutuivat muuttamaan konseptin onlinefestivaaliksi pikavauhtia vuoden lopulla voimaan astuneiden rajoitusten myötä.

Docpoint siis toteutetaan verkossa, joten kerrankin dokumentinystävillä ympäri Suomen on mahdollisuus katsastaa uusinta kotimaista ja kansainvälistä dokumenttituotantoa ja kuunnella keskustelutilaisuuksia ja seminaareja. Niistä mainittakoon Dokumentin dramaturgia ja tarinankerrontaseminaari sekä webinaarit Katse Afrikkaan ja Itämeri meissä.

Suvi Niemisen Connections – No-one Is an Island -testinäytökset, jotka liittyvät projektiin sadan, ympäri maailmaa asuvan ihmisen kokemuksista pandemia-aikana, ovat mielenkiintoinen kokeilu uudenlaisen vuorovaikutteisen av-sisällön luomisesta. Niihin voi ilmoittautua festivaalin nettisivujen kautta. Klubitunnelmaa voi hakea festivaalin Facebook-klubin kautta.

Docpoint-festivaali verkossa 29.1.–7.2.2021. Lisätiedot ja aikataulut Facebookissa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua