Tim Garland kulkee uutuuslevyllään onnistuneesti Stan Getzin jalanjäljissä

Tim Garland viimeisteli ReFocus-levynsä saksofoniosuudet kotonaan korona-ajan keskellä. Kuva: Dave Stapleton

Saksofonisti Stan Getz (1927–1991) levytti vuonna 1961 Eddie Sauterin säveltämän sarjan Focus, jolla hän improvisoi läpikirjoitettujen jousiosuuksien päälle. Sauter teki sävellyksillään kunniaa muun muassa Béla Bartókille, jonka innoittamat kulmikkaat rytmit tarjosivat hyvän pohjan Getzin jazzimprovisaatioille.

Focus ei ollut vastaava myyntimenestys kuin Getzin vähän myöhemmin tekemät bossanova-levytykset, mutta kiistaton klassikko siitä tuli. Jazzin ja ns. vakavan konserttimusiikin luonteva yhdistäminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi, mutta Getz ja Sauter onnistuivat – ehkä siksi, että teoksessa mentiin riittävästi jazz edellä ja Getzin improvisointikykyihin luottaen.

Suomessa Focus-levyn perinteitä on vaalinut Jukka Perko, jonka tulkinta on julkaistu Turun kaupunginorkesterin kanssa tehdyllä levyllä vuonna 2010. Toisin kuin tenoristi Getz, Perko soittaa teoksen altolla.

* *

Nyt aiheeseen on tarttunut englantilainen saksofonisti Tim Garland (s. 1966) uudella levyllään ReFocus. Kyseessä ei ole alkuperäisen teoksen uusiotulkinta, vaan eräänlainen kunnianosoitus ja uusi rakennelma klassisen materiaalin pohjalta. Musiikki on enimmäkseen uutta, mutta siinä on vahva alkuperäisen teoksen henki draaman kaarta myöten.

Avausraita I’m Late, I’m Late on napattu lähes nuotilleen Getz/Sauter-levyltä, mutta sen jälkeen Garland erkanee omille teilleen pitäytyen kuitenkin tiiviisti alkuperäisen teoksen tunnelmissa. Garland on kertonut ottaneensa sävellyksiinsä aihioita Getzin improvisaatioista ja halunneensa muutenkin eläytyä 60 vuoden takaisen jazzmaailman moderneihin aatteisiin.

Eläytyminen on onnistunut: ReFocus kuulostaa yhtä aikaa sekä nostalgiselta että energisen tuoreelta. Niin Garlandin jazzbändi kuin jousiyhtyekin soittavat ihastuttavalla intensiteetillä, mikä kertoo myös Garlandin taidoista säveltäjänä ja sovittajana.

Garlandin tausta on fuusiojazzissa ja hänet tunnetaan muun muassa Chick Corean Origin-yhtyeen jäsenenä. Hän on kuitenkin opiskellut myös klassista sävellystä ja työskennellyt usein sinfoniaorkestereiden kanssa. Tämä kokemus kuuluu levyllä.

Stan Getz muistetaan hienostuneesta soundistaan. Garlandin saksofonin soinnissa on modernia kiinteyttä, mutta myös laulavaa kauneutta. Usein jämäkästi hakkaavat jouset saavat osuvaa tukea rumpali Asaf Sirkisin työskentelystä. Garlandin pitkäaikainen soittokumppani Sirkis lyö melkoisella voimalla, mutta soitossa on paljon dynamiikkaa ja hänen perussetin ohella käyttämänsä kehä- ja käsirummut sopivat erinomaisesti yhteen jousibändin klassisten sävyjen kanssa. Myös basisti Yuri Goloubev soittaa nautittavan aistikkaasti.

Albumin päättää ReFocus-sarjaan kuulumaton, brasilialaisvaikutteinen Jezeppi, jonka Garland on omistanut pojalleen. Kappaleessa Garland vaihtaa tenorin sopraanoon ja koko kappaleen henki on riemukkaan kevytmielinen – se on kuin täsmäisku korona-ajan apeutta vastaan.

Nautittava levy, joka pääsi kieltämättä yllättämään. Tim Garland uppoutui Stan Getzin ja Eddie Sauterin maailmaan ja löysi sieltä uuden, kertomisen arvoisen tarinan.

* *

Mainittakoon vielä, että Stan Getz tiettävästi piti Focus-levyä yhtenä parhaistaan, mutta haaveili myös hänelle kirjoitetusta, kokonaisesta saksofonikonsertosta. Tämä hanke eteni, kun brittisäveltäjä Richard Rodney Bennett vuonna 1990 sai valmiiksi teoksen Concerto for Stan Getz. Valitettavasti Getzin terveys oli tuolloin jo pettänyt, eikä hän pystynyt esittämään konserttoa.

Sävellys ei kuitenkaan hautautunut lopullisesti historian hämärään, vaan pari vuotta sitten Chandos-merkillä julkaistiin Getz-konserton levytys, jolla saksofonistina on Howard McGill ja orkesterina BBC Scottish Symphony Orchestra. Kiinnostava kuriositeetti on tämäkin.

Erik Ahonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua