”Minua ajaa sillanrakentajan identiteetti.”

Kirsi Haapamatti, teksti
Ingemar Raukola, kuvat

Kuvailet itseäsi rituaalimuusikoksi. Mitä se tarkoittaa?

– Pyrin musiikillani luomaan tilan, jossa ihmiset voivat tarkastella itseään ja elämäänsä syvällisesti, mutta turvallisesti. He voivat käyttää musiikkia meditatiivisena tilana, johon astua sisään. En oleta tai vaadi, että ihmiset tulisivat keikalleni katselemaan minua ja esitystäni, vaan he voivat keikalla kääntyä sisimpäänsä. Toivon, että he tavoittavat näissä hetkissä syvällisen ja inspiroivan tilan, jota he voivat käyttää olonsa ja olemuksensa kohentamiseen. Muusikkona haluan tietoisesti tarjota heille tätä. Tämä tiedostavuus ja toistuvuus on syy siihen, että miellän konserttini rituaaleiksi.

Miten olet päätynyt rituaalimuusikoksi?

– Teinivuosina kuuntelin Kingston Wallia ja sitä kautta kiinnostuin improvisoidusta psykedeelisestä rockista. Minulla oli bändi, ja pian huomasin, että kavereiden kanssa rokatessa löysin itseni muuntuneista tajunnantiloista. Olin että vau, musiikilla voi olla tällainen vaikutus!

– Aloin tutkia erilaisia musiikilla höystettyjä rituaaleja ympäri maailmaa. Sen lisäksi olen ollut utelias ihmisestä kokonaisuutena. Miellän ihmisen olemuksen kolmitahoisena, silti eheänä ja ristiinsidonnaisena. Meillä on keho, meillä on mieli ja niiden lisäksi on jokin kolmas, jonka määritelmä ei ole vielä täysin vakiintunut. Jotkut puhuvat siitä sieluna, toiset sydäntietoisuutena, kolmannet tunnemaailmana. Näiden lisäksi on lukemattomia muita tieteellisiä ja vähemmän tieteellisiä muotoja ja määritelmiä. Meillä on vakiintuneita tapoja hoitaa näitä kolmea tahoa. Kun keho on rikki, mennään lääkäriin. Kun mieli järkkyy, apua haetaan mielenterveyden asiantuntijoilta. Kun sieluun sattuu, monesti haetaan lohtua taiteesta. Näen taiteen ja etenkin osallistavan taiteen väylänä kokea merkityksellisyyden tunteita, hoitaa stressiä ja näin mahdollistaa uusien ajatusten ja näkökulmien syntymisen.

– Keikoillani tavoitteenani on luoda tila, jossa kokijat voivat osallistua tähän merkityksellisyyden luontiin ja syventää otettaan tästä elämäksi kutsumastamme ilmiöstä. Taiteentekijänä pyrin siihen, että nämä tilat eivät syntyisi vahingossa tai sivutuotteena, vaan että nämä kokemukset ja mahdollisuudet ovat taiteeni keskiössä.

– Minua ajaa sillanrakentajan identiteetti. Koen, että maailma on väkivaltaisessa murroksessa, ja monella ihmisellä on ontto ja juureton olo. Roolini on tarjota eheyttäviä ja inspiroivia tiloja ihmisille, jotka toivoni mukaan käyttävät niitä ravitakseen itseään, jotta voivat sen voimin toimia maailmassa eheyttävällä ja tasapainottavalla tavalla. Olivat he sitten kasvattajia, tieteilijöitä, muita taiteilijoita tai ketä vain.

Millaisia ovat Ecstatic Dance -illat, joita järjestät?

– Ne ovat moderni, kansainvälinen sovellus ikiaikaisesta ihmiskunnan perinteestä, jossa ihmiset tanssin ja vapaan ilmaisun kautta voivat tavoitella hurmoksellisia tiloja. Tapahtumat ovat päihteettömiä ja niiden aikana tanssilattialla ei puhuta. Tarkoituksena on poistaa baari-iltoihin kuuluva small talk ja alkoholi kokonaan ja keskittyä vain musiikkiin, antautumiseen ja ilmaisuun. Tällaiselle on tilausta, sillä syvällistä ja päihteetöntä illanviettoa on Suomessa tarjolla tosi vähän.

Millaiset ihmiset tulevat näihin iltoihin ja ylipäätään keikoillesi?

– Ecstatic Dance -tilaisuuksiin voi tulla vaikka lasten kanssa, kunhan he osaavat noudattaa ohjeita ja pystyvät osallistumaan tilan pitämiseen eheänä. Illoissa on monenlaisia ja kaikenikäisiä ihmisiä. Osa on hyvin taitavia itseilmaisussa ja he uskaltavat antautua liikkeelle ja musiikille. Osa etsii turvallista paikkaa, jossa opetella tätä.

”Liian monet mielestäni turvautuvat päihteisiin liian voimakkaasti, eivätkä keskity siihen, millaisia kokemusta he voivat luoda itselleen käyttäen omaa kehoaan ja mieltään.”

Mitä päihteettömyys sinulle merkitsee?

– Olen ollut kolme vuotta ilman alkoholia. Sitä ennenkin kului vuosia, etten oikeastaan juonut humalahakuisesti. Pian huomasin, etten tarvitse alkoholia mihinkään. Olen löytänyt välittömän ja intensiivisen tavan olla ilman, että pitäisi poistaa estoja tai hakea rohkeutta alkoholista. En tuomitse alkoholinkäyttöä täysin. Tiedän, että joillekin pieni määrä alkoholia voi olla joissain tilanteissa enemmän hyödyllistä kuin haitallista, esimerkiksi oikein ujoille tai stressaantuneille ihmisillä. Olen kuitenkin yleisesti hyväksyttyä humalahakuista kulttuuria vastaan. Mielestäni meidän tulee kyseenalaistaa ja tarkastella suhdettamme päihteisiin.

– Ecstatic Dance -illat ovat päihteettömiä, mutta muilla keikoilla, esimerkiksi festareilla, en tietenkään voi vaatia päihteettömyyttä. Kannustan silti vähintään annoskokojen pienentämiseen ja keskittymään siihen, että niitä käytettäisiin lähinnä oman kokemuksen kohentamiseen ja rohkaisuun. Liian monet mielestäni turvautuvat päihteisiin liian voimakkaasti, eivätkä keskity siihen, millaisia kokemusta he voivat luoda itselleen käyttäen omaa kehoaan ja mieltään laukaistakseen nämä voimakkaat, sisäsyntyiset kemialliset reaktiot kehossaan. Siitä loppujen lopuksi on kyse. Kehon kemiasta.

Miten keväällä alkanut korona-aika on vaikuttanut työhösi?

– Kun lockdown alkoi, keikat loppuivat heti ja tilanteeni näytti taloudellisesti kovin ankaralta. Jouduin tyhjän päälle, sillä olen sekä yrittäjä että opiskelija, mutta en koronan alettua kesällä ollut virallisesti kunnolla oikein kumpaakaan. En saanut työttömyystukea, mutta en myöskään opintotukeen jatkoa, sillä en opiskellut kesällä. Asuin Sörnäisissä, Kurvissa, yksiössä ja kun ensimmäisen kerran väläyteltiin ajatusta Uudenmaan sulkemisesta, ajattelin heti, että tänne en jää. Pakkasin kamani ja muutin kavereiden luo Tampereelle. Siellä me asuimme perheenä, omana koronayksikkönämme, kevään ajan.

– Asuintoverini ovat myös yhteistyökumppaneitani. Halusimme jatkaa Ecstatic Dance -iltojen pitämistä netin kautta. Ihmiset jakoivat meille webkamerakuvaansa ja me striimausstudiossa sitten yhdistimme ne vuorovaikutukselliseksi multimediaksi. Näistä etäilloista muodostui oma, mahtava yhteisönsä. Striimasimme niitä monta kertaa viikossa.

Jatkatko yhä myös näyttelijän töitä?

– Jos sopivia, puhuttelevia rooleja tulee vastaan. Olen myös kieltäytynyt rooleista. Kieltäydyin esimerkiksi roolista eräästä hyvin kuuluisasta ja kaupallisesta räppäristä kertovassa elokuvassa. Olin juuri päässyt Sibelius-Akatemiaan, ja elokuvan kuvaukset olisivat ajoittuneet koulun aloituksen kanssa päällekkäin. Se oli yksi syy kieltäytyä, mutta oli siinä muutakin. Olin juuri silloin matkalla syvemmin muusikkouteen ja elin suurta murrosta elämässäni. Tämä elokuva oli niin toisesta maailmasta kuin oma elämäni, etten olisi voinut lähteä siihen siinä herkässä muutosvaiheessa.

– Entisenä lapsinäyttelijänä minulle on tehnyt hyvää pitää hieman taukoa näyttelemisestä ja elää elämääni täysin omana itsenäni, eheänä jatkumona. Olen ottanut taukoa oman tunnemaailmani manipuloinnista ja kannibalisoinnista. Elokuvanäytteleminen on todella luonnotonta touhua. Se on psykologisesti epäluonnollista. Ei ihminen missään muussa hommassa kelaa ja luuppaa tunnetilojaan uudelleen ja uudelleen, kuten elokuvaa kuvatessa tehdään otto oton jälkeen. Jos hän niin tekee, hän on mielenhäiriössä. En sano, että näyttelemisessä on itsessään mitään huonoa tai väärin, mutta epäluonnollista se on. Tämä tauko on tehnyt hyvää ja sen voimaannuttamana olenkin palannut tekemään näyttelijäntöitä, kun sopivia rooleja osuu kohdalle.

Mitä Mikko Heikinpojan arkeen kuuluu alkusyksyllä 2020?

– Paljon hääkeikkaa. Häät ovat uusi aluevaltaus, ja tuntuu kyllä kivalta. On suuri luottamuksen osoitus, että minut kutsutaan osaksi näin tärkeää rituaalia kuin häät ovat. Häissä on tietenkin monenlaisia ihmisiä, joten esityksistäni nautitaan eri tavoin. Toinen istuu ja meditoi, kun vieressä toinen tanssii villisti. On mahtavaa, että musiikkini on innostanut hääpareja ja pääsen osaksi heidän tärkeää päiväänsä.

Mikko Neuvonen

• Taiteilijanimi Mikko Heikinpoika, s. 1990.
• Näyttelijä ja muusikko, multi-instrumentalisti, kurkkulaulaja ja musiikkituottaja.
• Näytellyt pääroolin mm. Miss Farkku-Suomessa ja Korsossa.
• Opiskelee Sibelius-Akatemiassa maailmanmusiikin koulutusohjelmassa.
• Juuret Itä-Suomessa, asuu pääkaupunkiseudulla.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua