Kansallismuseon Muumit 75 -näyttely luo installaatioita Tove Janssonin alkuperäiskuvitusten ja maalausten pohjalta. Kuvat: Eija Niskanen
NÄYTTELY | Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumit 75 -näyttely tuo esiin Muumien suvaitsevaisuuden; miten Muumilaaksoon mahtuu jokainen ja vähän oudompikin olento.
Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumit 75 -näyttely Kansallismuseossa 28.2.2021 asti.
Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumit 75 ei ole vain muumibrändin ja siihen kuuluvine teosten esittelynäyttely. Se ei ole näyttely vain Muumien tarinamaailman rakentumisesta, vaan siihen liittyvistä arvoista – jotka tuodaan esille näyttelyn nimessäkin. Teemoista rohkeus, rakkaus ja vapaus järjestetään syksyllä keskustelutilaisuuksia. Näyttelyssä tuodaan esille Muumien suvaitsevaisuus, se miten Muumilaaksoon mahtuu jokainen ja vähän oudompikin olento.
Itse näyttely eroaa esimerkiksi Muumimuseon ja monista Tove Janssoniin liittyvistä näyttelyistä siinä, että se ei esittele laajalti Janssonin alkuperäiskuvituksia. Janssonin muotokieli ja maailma, hänen sutjakka piirrosviivansa on silti alati läsnä näyttelyssä. Ne elävät installaatioissa, animaatioiden viivassa ja elävässä liikkeessä, värityksessä, hahmojen hellyttävyydessä.
Näyttelyarkkitehti Alexander Reichstein lukee Piisamirotan mieliteosta Länsimaiden perikato.
Näyttelyarkkitehti Alexander Reichstein on aiemmin tehnyt installaatio-osuuksia muun muassa Carl Larsson– ja Rudolf Koivu -näyttelyihin – jotkut muistanevat Carl Larssonin kodin. Reichstein on tehnyt Tampereen Muumimuseon pysyvää näyttelyä.
Moskovalaissyntyinen Reichstein on asunut Suomessa jo 30 vuotta ja toteuttanut useiden näyttelyarkkitehtuurien lisäksi valoteoksia Lux-näyttelyyn. Nyt hän on päässyt valloilleen ja tulos onkin moni-ilmeisyydessään ja useita näyttelytekniikkakeinoja soveltavine ratkaisuineen elävä ja tarjoaa katseltavaa toisellekin käyntikerralle.
Näyttelyn käsikirjoittajana on toiminut Helsingin yliopiston Muumi-asiantuntija Sirke Happonen, joka on myös tuonut kekseliästä sisältöä pikku vitriinikaappeihin, joita on pitkin matkaa näyttelytilassa.
Tuutikki ja Tuutikin esikuva eli Tuulikki Pietiläinen samassa vitriinissä.
Näyttelyn alkupään Janssonin esittelevästi huoneesta siirrytään Muumilaaksoon ja seuraavassa huoneessa Vaarallisen juhannuksen Emman teatteriin. Esitystä seuraavien katsojien veneetkin ovat näyttämön edessä ja niihin voi istua. Itse näyttämö keinahtelee kävellessä kuin se olisi veden päällä.
Luonnollisesti yhdestä nurkasta löytyy myös riippumatto, jossa Piisamirotalla on tapana makailla. Sen viereen on kasattu Piisamirotan kirjasto, mukana tietysti Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato.
Erityisen vaikuttava on Janssonille ja Muumeille rakas merta kuvaava tila. Siellä aallot tyrskyvät seinillä ja ääniefektit tuovat saariston ja lookit liki. Pietarilaisen Tatjana Moshkovan luomissa, Janssonin merimaalauksille perustuvissa animaatioissa seinillä liitelevät hattivatit, laivat ja kukalliset merihevoset. Mörkö vaanii yhdessä nurkassa. Näyttelyn kaikki animaatiot on toteutettu tarkasti Janssonin viivan käsittelyä ja alkuperäiskuvituksia seuraten. Ainoa poikkeus on aloitushuoneen lasipallo, jossa nähdään uuden brittiläis-suomalaisen Muumilaakso-animaation kuvastoa Gutsylta.
Näyttelyn vaikuttavimpia osuuksia on Tovelle rakas meriosasto, jossa Mörkökin vaanii.
Näyttely laajentaa paitsi teemoihin myös ulos puhtaasta Muumilaakso-maailmasta. Eri osioihin tuodaan siltoja Tove Janssonin elämään, hänen läheisiinsä ja hänen aikansa maailmaan. Kun näyttelyssä on Muumilaakson tanssilava, löytyy yhdestä luukkuvitriinistä luonnollisesti Tove Janssonin tanssikengät. Yhteen vitriiniin on ripustettu Muumipeikko ja pyrstötähti -teoksessa Hemulilta tuulen viemät postimerkit narulle kuivumaan.
Kun postimerkkejä tarkastelee, ne paljastuvat Tove Janssonin äidin, Signe Hammarsten-Janssonin Suomen Postille suunnittelemiksi postimerkeiksi. Niinpä tietysti: totta kai Hemulin postimerkkikokoelmassa on Hamin postimerkit! Entä halusitko aina tietää, mitä kaikkea on Muumimamman käsilaukussa? Tämän kaltaiset kekseliäät oivallukset laajentavat näyttelyä.
Hemuli kerää Tove Janssonin äidin, Signe Hammarsten-Janssonin suunnittelemia postimerkkejä.
Näyttely tarjoaakin koettavaa monen ikäisille: lapset voivat riemuita tuttujen Muumihahmojen ja seikkailujen yksityiskohtien kanssa tai kavuta kuvattavaksi Taikurin hattuun. Aikuisille taas näyttely tarjoaa paljon yksityiskohtia ja mielteitä Janssonin ja myös Tuulikki Pietilän elämään ja nostalgisia viitteitä menneisiin vuosikymmeniin. Esimerkiksi kaikista Muumiteosten teatteri- ja oopperaesityksistä kerrotaan.
Näyttelyn piti olla alun perin vieläkin interaktiivisempi, mutta pandemian takia osa interaktiivisista näyttelyosioista jouduttiin muuntamaan. Esimerkiksi Emman teatterin pukuja ei voi kokeilla. Viidakkonurkan köysiin pääsee kuitenkin kiipeilemään. Lisäksi museon yläkerrassa järjestetään workshopeja lapsille näyttelyn teemoista. Näyttely on suunniteltu kiertämään ja sitä se epäilemättä tuleekin tekemään: jos aasialaisturistit eivät pääse matkustamaan Helsinkiin Kansallismuseoon, menee näyttely heidän luokseen.
Eija Niskanen, teksti ja kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Saamelaismuseo Siida on ehdolla Vuoden museoksi ja Vuoden eurooppalaiseksi museoksi – uudistettu näyttely on vaikuttava
MUSEO | Näyttelyssä on vieraillut yli 113 000 kävijää. Vaikka se on ensi sijassa tehty saamelaisille, puhuttelee se myös valtaväestöä ja ulkomaisia matkailijoita.
Vapriikki houkuttelee uusia ihmisiä museoon Manserock-näyttelyllä – Tähtäimessä on kolmen vuoden kesto
NÄYTTELY | Manserock on jälleen uudessa nousussa. Vapriikki oivalsi tämän ajat sitten ja nyt on näyttelyn aika. Manserock-näyttely avautuu yleisölle 8.2.2024.
