Democratic Social Simulator.

Indie-videopelin jakeluun erikoistunut itch.io kokosi kesäkuussa Bundle for Racial Justice and Equality -hyväntekeväisyyskampanjan. Yli kahdeksan miljoonaa dollaria kerännyt pelikokoelma sisälsi yli 1700 indie-peliä, joista riittää tuumattavaa useammaksikin sadepäiväksi. Alla on esitelty muutama peli, joiden voisi ajatella kiinnostavan Kulttuuritoimituksen lukijoita.

1

Italialainen pelisuunnittelija Paolo Pedercini on yksi kantaaottavien selainpelien pioneereista. Pedercinin ja kumppaneiden Molleindustria-studion peleistä muistetaan muun muassa satiirinen McDonald’s Video Game (2006) sekä miehittämättömien ilma-alusten käyttöä kritisoiva Unmanned (2012).

Molleindustrian uusin peli on tämän vuoden helmikuussa ilmestynyt Democratic Socialism Simulator. Tässä humoristisessa strategiapelissä pelaajalle on varattu Yhdysvaltain ensimmäisen sosialistisen presidentin rooli.

Tinderiä muistuttava käyttöliittymä tiivistää päätöksenteon pyyhkäisyiksi oikealle tai vasemmalle. Ensimmäisellä pelikerralla onnistuin pitämään kannattajat tyytyväisinä verottamalla säälimättä rikkaita, mutta muuten joviaalilla taloudenpidolla onnistuin ajamaan valtion konkurssiin jo 20 minuutissa.

2

Wheels of Aurelia sijoittuu vuoden 1978 Italiaan, ja se seuraa road tripille lähtevää naisparia.

Lintuperspektiivistä kuvatussa pelissä voi ohjata päähenkilöiden ajoneuvoa ja seurata näiden välisiä keskusteluja. Haarautuva dialogisysteemi sisältää useita erilaisia lopputulemia, joihin pelaajan valinnat vaikuttavat.

Pelin kuluessa naisten matkan motiivit alkavat selvitä: Lella jäljittää kidnappaajaansa ja Olga pyrkii Ranskaan tekemään aborttia. Keskustelut sivuavat monia ajan teemoja San Remon musiikkifestivaaleista mafiaan ja fasismin ilmenemismuotoihin.

Wheels of Aurelian käyttöliittymä on hiukan haastava: auton ajaminen ja dialogin seuraaminen on välillä vaikeaa ja toisaalta pelaaja jää pitkiksi ajoiksi ikään kuin vain matkustajaksi, jolla on hyvin vähän tehtävää.

Siitä huolimatta juuri tämä peli teki ilmestyessään vaikutuksen. Pelin mainitaan hakevan innoitusta niin klassikkoautopeli Out Runista (1986) kuin Dino Risin ohjaamasta Il Sorpasso -komediasta (1962), mutta helpon road tripin sijaan Wheels of Aurelia on ristiriitainen ja monitulkintainen matka, jossa itse näen kiinteät yhteydet eurooppalaisen taide-elokuvan traditioon.

3

A Short Hike -pelin päähenkilö on Claire, nuori lintuhahmo, joka matkustaa metsänvartijana toimivan tätinsä Mayn luo. Pelaajan tavoitteena on auttaa Clairea kiipeämään Hawk Peak -vuoren huipulle. Vuorelle ei voi kuitenkaan painella suoraan, vaan ensin täytyy jututtaa metsässä vastaan tulevia hahmoja, tehdä näille palveluksia ja kerätä erinäisiä etenemistä helpottavia esineitä.

Peli yhdistää onnistuneesti perinteisten seikkailupelien keräilymekaniikkoja sekä Animal Crossing -tyyppistä arkipäiväistä jutustelua erilaisten persoonallisten ja hykerryttävän hyvin kirjoitettujen pelihahmojen kanssa. Reittinsä huipulle voi pyrkiä optimoimaan tai sitten voi vaan jäädä kiireettömästi kalastamaan.

Pelin loppukohtauksessa päähenkilö Clairen rakastettava hahmo vielä syvenee. Mutta ei mennä sen tarkemmin siihen. Saat kokeilla itse, miten matka vuoren huipulle sujuu. Suosittelen, ettet pidä kiirettä.

4

Far From Noise on varsin poikkeuksellinen autopeli. Siinä ei nimittäin ajeta metriäkään, vaan istutaan kallionkielekkeen reunalle jumittuneessa autossa pohtimassa elämän mielekkyyttä ja mielettömyyttä. Pelissä ei ammuta, hypitä tai ratkota tehtäviä, vaan pelaajan rooliksi jää klikkailla rauhalliseen tahtiin päähenkilön sisäistä monologia sisältäviä tekstinpätkiä.

Jossain vaiheessa homma kääntyy dialogiksi, kun paikalle saapuu päähenkilön näkemyksiä haastava puhuva hirvi. Jää pelaajan tulkittavaksi, onko kyseessä päähenkilön henkiopas vai kenties vain ihan tavallinen puhuva hirvi. Joka tapauksessa Far From Noise tarjoaa virkistävän kiireettömän ja osin myös omakohtaiseen pohdintaan kirittävän pelikokemuksen.

5

Kuten muutkin tässä jutussa mainitut pelit, The Stillness of the Wind on yksinpeli. Samaan aikaan se on peli yksinäisyydestä ja luopumisesta.

Pelaaja ohjaa syrjäisellä maatilalla asuvaa Talmaa, jonka päivittäiset askareet koostuvat lähinnä vuohien lypsämisestä ja munien keräämisestä kanalasta. Talma on jo iällä ja liikkuu korostetun hitaasti. Päivät ovat sisällöltään toisteisia ja tylsiä, eikä kaikkia askareita koskaan ehdi tehdä ennen kuin aurinko jo laskee.

Pelin muut hahmot, Talman lapset ja muut sukulaiset, ovat läsnä vain kirjeiden kautta. Yksi toisensa jälkeen nämä ovat lähteneet kaupunkiin jättäen Talman pyörittämään omaa rutiiniaan.

Pelin maaseutu ei ole millään tavalla idyllistä tai romanttista. Kun päähenkilön voimat ehtyvät, munat jäävät keräämättä eikä maatalouslomittajaa näy mailla halmeilla. Pelaajan on vaan totuttava rajallisuuteensa ja opittava ottamaan rauhassa.

Olli Sotamaa

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua