Tamperelaiselta runoilijalta julkaistiin viime vuonna palindromirunokokoelma Aattelu rulettaa. Uusi runo julkaistaan Kulttuuritoimituksessa kahden viikon välein.
Antti Lähde
Ensi keskiviikkona eli 29.5.2019 julkaistaan Kulttuuritoimituksen ensimmäinen palindromiruno. Se käsittelee monelle rakasta ihmisryhmää, kirjaston tätejä.
Palindromirunot on kirjoittanut tamperelainen runoilija ja kääntäjä, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnollakin palkittu Pekka Kytömäki. Ne kuvittaa kuka kulloinkin.
Uusi palindromiruno julkaistaan jatkossa Kulttuuritoimituksessa aina kahden viikon välein.
LUE PEKKA KYTÖMÄEN PALINDROMIRUNOJA TÄÄLTÄ.
* *
Palindromi tarkoittaa sanaa tai sanojen joukkoa, joka on tismalleen samanlainen, luki sen alusta loppuun tai lopusta alkuun.
Suomen kielen tunnetuin palindromisana lienee saippuakauppias, ehdottomasti tuhmin on puolestaan tissit. Sanaparien ylivoimainen ykkönen on tietenkin innostunut sonni.
Maailmalla tunnetaan hyvin etenkin maailman ensimmäisten ihmisten välinen esittäytyminen: ”Madam, I’m Adam”.
Pidempiä palindromeja ovat laatineet suomeksi esimerkiksi Risto Rekola, taiteenlajin popularisoinut tamperelainen huumoriryhmä Alivaltiosihteeri – sekä juuri Pekka Kytömäki. Hänen kolmas runokokoelmansa Aattelu rulettaa (2018) koostui yksinomaan palindromirunoista.
Kulttuuritoimitus haastatteli uutta palindromistiaan viikko ennen H-hetkeä.
* *
Milloin havahduit palindromien olemassaoloon?
– Alle kymmenvuotiaana, kun serkkutytöt esittelivät minulle innostuneen sonnin. Protestoin kyllä ensin, että sehän on takaperin sonnostunut inni.
Milloin kiinnostuit palindromeista vakavammin?
– Tutustuttuani Alivaltiosihteerin aivoituksiin lukioikäisenä 1990-luvun alkupuolella. Yritin silloin seurata heidän esimerkkiään, mutta siitä ei tullut mitään. Asia jäi kuitenkin muhimaan takaraivoon. Koin uuden herätyksen vuoden 2012 paikkeilla, kun veljeni Juho alkoi jakaa omia palindromejaan Facebookissa. Aivojeni lopullinen naksahdus palindromivaihteelle tapahtui syksyllä 2016.
Mikä oli ensimmäinen laatimasi palindromi tai palindromiruno?
– Ensimmäisen kunnollisen kirjasin muistiin maanantaina 7.1.2013: ”Haistan sinua kallioilla, kaunis natsi. Ah!”
Palindromirunon laatiminen on kompromissien tekemistä. Mitä yhteistä sillä on ”oikean” runon kirjoittamisen kanssa – vai onko mitään?
– Eipä niillä taida olla paljonkaan yhteistä. Ehkä se, että niin palindromiruno kuin tavallinenkin runo voi saada alkunsa yhdestä sanasta, mutta siitä lähdetäänkin sitten heti eri suuntiin. Vaikka runomitat ja muut säännöt voivat asettaa normaalille runoilijalle rajoitteita, hän saa yleensä maalailla melko vapaasti verrattuna palindromistiin, joka joutuu etenemään – ja peruuttamaan – kirjain kirjaimelta. Myös yksisuuntainen runo saattaa yllättää kirjoittajansa, mutta palindromin laatiminen on kuin palapelin kokoamista ilman mallikuvaa – lopputulosta ei koskaan tiedä etukäteen, mikä onkin yksi harrastuksen parhaita puolia.
Milloin olet tyytyväinen palindromirunoon?
– Olen tyytyväinen, kun saan palaset loksahtamaan paikoilleen ja langanpäät solmittua. Ihanteellisessa palindromissa on kaikki tarpeellinen eikä mitään ylimääräistä. Muodoltaan se on kieliopin mukaista tai joskus sopivan puhekielistä ja sujuvaa tekstiä ilman töksähtäviä täytesanoja tai liian outoja sanajärjestyksiä. Sisällössä on oltava jokin sanoma, koukku tai vähintäänkin välittämisen arvoinen tunnelma, kokonaisuuden pitää olla järkevä tai tarpeeksi absurdi. Jostain syystä huumori on lähes aina mukana kuvassa, mutta vakavakin palindromi voi olla hyvä, jos sellainen sattuu tulemaan vastaan.
Mikä on suosikkipalindromisi ja miksi?
– Suosikki vaihtelee varsinkin omien tuotosten osalta sitä mukaa kuin niitä keksii lisää, mutta esimerkiksi Alivaltiosihteerin klassikoista jaksaa aina viehättää: ”Nosta kaunis naamasi. Pisamaan sinua katson.”
– Minusta parhaat palindromit ovat sellaisia, joita ei välttämättä heti edes huomaa kaksisuuntaisiksi.
Onko olemassa aihetta, josta haluaisit laatia palindromirunon mutta et ole tähän päivään mennessä onnistunut?
– Natseista on helppo keksiä palindromeja, ja vastapainoksi haluaisin kirjoittaa suvakeista, mutta sana on sen verran hankala, että se on toistaiseksi jäänyt mietintämyssyyn. Suomen kieli lukuisine sijamuotoineen tarjoaa kuitenkin palindromisteille poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet, ja vaikeille sanoille voi aina yrittää keksiä synonyymejä tai kiertoilmauksia. Harjoituksen myötä homma helpottuu, ja parhaimmillaan palindromit tuntuvat melkein kirjoittavan itse itsensä, joten lopulta rajana ei ole mielikuvitus eikä edes taivas vaan suuravaruus!
Kulttuuritoimituksen ensimmäinen palindromiruno julkaistaan 29.5.2019.
