Valkeakoskella asuva muusikko ei ole antanut koronan tuoman pakkotauon mennä hukkaan. Vaikka Mika Rämän ensimmäinen albumi vasta julkaistiin, on seuraavan materiaalista valmiina jo 70 prosenttia. Rämän musiikki on suomalaista, elämän makuista country-rockia.
Kari Pitkänen, teksti
Ihan tavallinen tiistai. Kyllä te tiedätte. Viikon tyhmin ja tyhjin päivä, vailla selkeää muotoa ja tarkoitusta.
Selkäpuolella maanantai, joka sentään aloitti viikon. Edessä keskiviikko, ”pikku-perjantai”. Mutta mitä tapahtuu tiistaina? Enimmäkseen ihmiselle ikäviä asioita.
Ihan tavallinen tiistai antoi nimen myös kitaristi-laulaja Mika Rämän, 35, esikoisalbumille. Nimi viittaa tunnelmaan, sillä Rämän itse kirjoittamat ja säveltämät tekstit kertovat arkisista, mutta monille sitäkin tutummista teemoista: työttömyydestä, alkoholismista, jopa tavallista perhettä kohdanneesta hometalosotkusta.
– Tarinoilla on taustat omasta elämästäni sekä kaveri- ja lähipiiristä, hän paljastaa.
Homekoirakin itki
Rämän levyn Tapahtui kerran Keravalla -kappale on ensimmäinen kuulemani biisi, jonka tekstissä vilahtelevat paremminkin uutissivuilta tutut sanat, kuten (lapsen) korvien putkitus, terveystarkastaja tai sädesieni.
Onneksi ei niin synkkää olekaan, ettei huumoriakin mahtuisi mukaan. ”Homekoira alkoi eteisessä itkemään”, Rämä lyyrikoi.
– Musiikissa on paikkansa pilvilinnoillakin, mutta itse tykkään havainnoida suomalaisuutta ja elämää ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
”Vaikka eteen tulee mitä vaan, mä laulan sen pois”, hän tunnustaa elämän makuisen albuminsa avausraidalla.
Säännölliset työpäivät
Rämän musiikillinen tyylilaji on maanläheinen country-rock. Hän kirjoittaa ja säveltää biisit kokonaan itse. Työpäivä alkaa kello 9 ja päättyy iltapäivällä neljään mennessä. Säännöllisesti ja säntillisesti.
– Tämän metodin opin, kun esittelin tekstejäni mestari Heikki Salolle. Parhaiten saa aikaa siten, että päättää tehdä, eikä jätä työtä kesken. Rakennan lauluja kuin muuraisin takkaa. Haihattelu pois.
Musiikillisina esikuvinaan hän pitää Salon lisäksi Edu Kettusta ja J. Karjalaista, mutta vaikutteita hän on imenyt Reino Helismaan, Junnu Vainion ja Juice Leskisen teksteistä saakka.
– Tapasin Juicen 18-vuotiaana, ja se jätti lähtemättömän jäljen. Arvostan vahvoja laulunkirjoittajia.
Oma levy vaati paljon
Ennen esikoislevyään Rämä on taittanut kilometrejä live-keikoilla ja muun muassa teatterimuusikkona. Kolme vuotta sitten syntyi ensimmäinen EP, josta alkoi omien kappaleiden julkaiseminen.
– Tuntui oikealta ruveta itse kirjoittamaan ja julkaisemaan musiikkia. Se on ollut kova, mutta opettavainen matka.
Ihan tavallinen tiistai -albumin työstämistä hän vertaa romaanin kirjoittamiseen. Pitkäsoitossakin pitäisi olla alku, keskiosa ja loppu ja vieläpä mietitty rakenne, joka kantaisi loppuun eli viimeiseen raitaan saakka.
Omakustanne-cd on merkittävä hanke paitsi henkisesti, myös taloudellisesti. Rämä arvioi levyn maksaneen noin 7 000 euroa. Ne on otettu omista säästöistä ja keikkapalkkioista.
– Kokonainen levy on ollut hyvä tapa kehittää itseäni muusikkona. Se on myös hyvä käyntikortti ja monelle keikkamuistokin, vaikka iso osa musiikista kuunnellaan nykyisin digitaalisesti.
Pitkäsoitolla on mukana kivenkova tamperelainen komppiryhmä: basisti Mikko Löytty ja rumpali Ville Lehtovaara.
Mike Johnson puolestaan edustaa autenttista pedal steel -kitarointia suoraan Nashvillesta. Hänen aiempia työnantajiaan ovat esimerkiksi Willie Nelson, Carrie Underwood sekä Deep Purple.
Mika Rämä pitää musiikillisina esikuvinaan Edu Kettusta ja J. Karjalaista.
Uutta musiikkia syntyy
Koronavirus pyyhkäisi Mika Rämän kevään keikkakalenterin viikossa tyhjäksi. Esittävät taiteilijat kärsivät karanteenioloista kenties vielä enemmän kuin monet muut, mutta Rämä ei ole antanut tilanteen masentaa.
– Olen säveltänyt ja sanoittanut uusia kappaleita seuraavaa levyä varten.
– Noin vuosi sitten asetin tavoitteen, että saisin ulos kaksi levyä noin kolmen vuoden syklissä. Uudesta materiaalista on valmiina noin 70 prosenttia.
Pitkä epävarma aika
Rämä muistuttaa, että vaikka korona kukistettaisiinkin, kestää kauan ennen kuin muusikon työtilanne palaa lähellekään totuttua.
– Kun ollaan lähellä normaalitilaa, aletaan vasta rakentaa uusia aikatauluja esittäville taiteilijoille. Keikat alkavat siitä ehkä vasta kolmen kuukauden päästä.
– Mutta ei auta, tilanteen ehdoilla on vain mentävä.
Toivoa silti riittää, kuten Valkeakosken laulaja-laulunkirjoittaja lietsoo kappaleessa Ei kellään oo helppoo:
”Tänä päivänä helppo on unohtaa
että aurinko jossakin paistaa
Vaikka tuntuu ettei enää voisi jaksaa
sitä vaan luulee niin.”
Mika Rämän levyä voi tilata artistin kotisivuilta.
