Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen virkkaa nalleja, hörppii kahvia Unikko-mukista ja kiittää sairastuneita auttavia.
1
Nyt pitää nauttia pienistä hetkistä, kun kiireet eivät lykkää niitä myöhemmäksi. Verhon takaa pilkistää aurinko. Juon kahvia Unikko-mukista, syön jukurttia Nanny Stillin suunnittelemasta pikku kulhosta.
Pidän suomalaisesta designista. Aina ulkomailta tullessa osaa arvostaa suomalaisten astioiden hyvää laatua ja sitä hienoa perinnettä, jonka niin monet suunnittelijat toivat 1950-luvulta lähtien suomalaisiin koteihin. Niitä meille ovat luoneet muiden muassa Alvar Aalto, Kaj Franck, Maija Isola, Anu Pentik, Tapio Wirkkala ja Oiva Toikka.
2
Kun maailma elää epätietoisuudessa, korostuu luotettevan tiedonvälityksen tärkeys. Piia Pasanen ilmestyy ilta toisensa jälkeen televisioruutuun ja vakuuttaa esiintymisellään. Tämä tiedetään koronasta nyt, kertovat uutiset.
Toimittajat eri medioissa seuraavat pandemiaa tauotta. Lisäksi etenkin somessa liikkuu huhuja ja valeuutisia, joihin kannattaa suhtautua kriittisesti. Tietoa tulvii niin paljon, että siitä seuraa ähky. Keskittymiskyky alkaa säröillä, jos koko ajan pitää vilkuilla kännykästä tuoreinta uutisvirtaa. Se voi alkaa myös ahdistaa. Siksi uutistulvaa kannattaa säännöstellä ja keskittyä luotettaviin tiedonlähteisiin.
Myös hyvien uutisten levittäminen olisi tärkeää ihmisten mielenterveydelle. Monet parantuvat tai sairastavat taudin lievän muodon, tartuntaketjuja saadaan kuriin ja osa Europaankin maista suunnittelee rajoitusten höllentymistä. Myös somessa leviää kampanjoita, joilla tyynnytetään huolia.
Julkaise seinälläsi kuva merestä. Se rauhoittaa.
3
Kiitos on ilmainen sana, joka ei käytössä kulu. Tällä hetkellä sen ansaitsevat ennen muuta terveydenhoitoalan työntekijät ympäri maailmaa. Nämä lukemattomat uurastajat, jotka suojavarusteidensa alla tekevät kaikkensa auttaakseen sairastuneita ihmisiä ja jos huono tuuri käy, sairastuvat itsekin. He ansaitsevat kaikki taputukset, jotka iltaisin kaikuvat parvekkeilta ja pihoilta. Kiitos, että jaksatte.
4
Nyt on aikaa kaivella kaappeja. Löysin kolme paksua vihkoa, jotka kulkivat mukanani nuoruuteni interraileilla. Silloin rajat olivat auki ja maailma odotti kulkijaa. Tuntuu liikuttavalta katsoa silmiin omaa nuoruuttaan ja lukea pölyisistä junamatkoista, käytävillä nuokkumisista täpötäysissä junissa ja yöpaikan etsimisistä. Kännykkä ei antanut turvaa, eikä matkakassakaan ollut järin suuri.
Tärkein turvaesine oli interrail-kortti, mutta sekin meinasi kadota konnarin laukkuun, kun unohdimme kerran ostaa pakolliset paikkaliput. Kortin sai takaisin maksamalla sakot. Joskus suunnitelmat vaihtuivat lennosta, kun juna lähtikin väärään suuntaan tai laiva ajoi sen sataman ohi, missä piti jäädä pois. Mutta ilmassa oli seikkailun tuntua ja sosiaalisia kontakteja syntyi, kun junanvaunuissa jaettiin eväitä ja parannettiin nuoruuden innolla maailmaa.
Näin kertovat päiväkirjat ja vakuuttavat taas siitä, miten upea asia on kirjoittaminen.
5
Kun elämä pyörii enimmäkseen kodin seinien sisäpuolella, yksi mukava harrastus on käsityöt. Sukkia olen aina kutonut, eikä kantapää tuota mitään vaikeuksia, sillä sen opetti aikoinaan kässän opettaja koulussa. Nallen virkkaamista hän ei opettanut. Nallet keksin omasta päästäni.
Aloin virkata nalleja syksyllä 2018. Jokaisesta syntyi yksilö, joka ei millään tavalla noudattanut käsityökirjojen ohjeita virkkaamisesta. Nalleilla täytyi olla nimi. Ensimmäisen ristin Nököksi ja sitä seurasi lauma muita nalleja, joiden ympärille kehittyi myös tarina. Nallet saivat oman Facebook-sivun nimeltä Nökön, Nössön, Niiskun ja Molle-Mallen fani-lupi.
Nallet ovat pitkään olleet hiljaa, mutta nyt ne ovat heränneet ihmettelemään muuttunutta maailmaa. Pari nallea on kiivennyt ikkunaan ilahduttamaan ulkona kulkevia lapsia.
Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat