Sanna Koposen esikoisdekkarissa lähisuhdeväkivalta on lähtökohta kostolle – arviossa Katkeruudella -Sara-

Sanna Koponen. Kuvat: Heidi Immaisi / Momentum

Sara katselee liikuttuneena sammakonpoikasia, jotka ovat tietämättömiä selviytymiskamppailusta, joka niillä on edessä. Hän varoo tarkoin askeliaan, ettei astuisi sammakoiden päälle. Turvatun lapsuuden elänyt Sara vaikuttaa perusvireeltään kiltiltä ja muita huomioivalta.

Sanna Koposen debyyttidekkari Katkeruudella -Sara- (Momentum, 2026) on psykologinen trilleri, joka paljastaa hiljalleen särön herttaisen oloisen nuoren naisen psyykessä. Särö ei ole kuitenkaan tullut tyhjästä. Sara on elänyt vuosia parisuhteessa, jossa hän on kokenut sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Saralla on ollut oma kamppailunsa, jossa häntä on manipuloitu ja alistettu, ja vähitellen hän on menettänyt omanarvontuntonsa. Hän ei kuitenkaan jää kiinni uhrin rooliin, vaan päätyy kohtalon katkeroittamana ottamaan ohjat omiin käsiinsä.

Lähisuhdeväkivallalla on tuhoisia ja traumatisoivia seurauksia uhrille. Suomessa vakava yhteiskunnallinen ongelma on taajaan esillä mediassa ja poliittisessa keskustelussa. Aihetta on käsitelty paljon kaunokirjallisuudessa. Ei ole yllättävää, että se on tuttu teema myös jännitysromaanien maailmassa.

Charlotte Al-Khalilin jännitysromaani Kun kaikki on ohi (Docendo 2025) luotaa vallankäyttöön samankaltaisesta näkökulmasta kuin Koposen teos. Teoksia yhdistää se, että nainen päättää kostaa väkivallan tekijälle. Al-Khalili käsittelee lähisuhdeväkivaltaa Nordic noir -tyyliin yhteiskunnallisena ongelmana. Koposella lähisuhdeväkivalta on lähtökohta kostotrillerille, mutta aiheen yhteiskunnallinen merkitys jää vähäisemmäksi.

Sara haaveili seesteisestä avioliitosta, jollaisessa hänen vanhempansa elivät. Olisiko elämä ollut toisenlaista, jos hän ei olisi kohdannut manipulointia ja väkivaltaa omassa suhteessaan. Kun on kokenut vääryyttä, onko kuitenkaan oikein kostaa? Koposen romaanin keskeinen kysymys on moraalin monitulkintaisuus ja rajojen ylittämisen seuraukset.

Jatkuvassa pelkotilassa eläminen on virittänyt Saran vaistot äärimmilleen. Kotitalon lähellä elävät sudet toimivat myös vaistojensa varassa ja saalistavat pysyäkseen hengissä. Susien tavoin Sara haluaa vain selviytyä. Lopulta hän ei enää saalista hengenpitimikseen, vaan oman edun tavoittelusta on tullut ensisijainen päämäärä.

Sudet symboloivat Saran muutosta ja matkaa kohti pimeyttä. Sudet ovat avain makaaberiin kohtaukseen, josta tulee mieleen Susanne Schemperin perheväkivallasta kertova trillerimäinen romaani Sikolätti (Saga Egmont, 2022).

* *

Tarina itsessään on verevä, eikä kirjailijalla ei ole puutetta mielikuvituksesta. Koposen vahvuutena on taitavien juonenkäänteiden rakentaminen. Jännitysromaani alkaa lupaavasti takaumalla, mutta muutoin tapahtumat etenevät nopeaan tahtiin kronologisessa järjestyksessä.

Dekkarin kompastuskivi on kerronta. Kerronta jättää etäisyyden tunteen, eikä lukija tavoita Saran sisäistä maailmaa. Psykologiselle trillerille ominaista jännitettä ei pääse rakentumaan, kun tapahtumat ja niiden merkitykset avataan lukijalle suoraan. Lukijalta jää kokematta lajityypille ominainen hitaasti tiivistyvä uhkaava tunnelma.

Parisuhteen kuvaus alun kaiken kattavasta onnesta kohti tuhoa jää kliiniseksi. Ja juuri suhteen ongelmat ovat avain Saran psyykkiseen muutokseen. Aviomiehen vähitellen etenevä vallankäyttö ja sen tuhoava vaikutus ei tule tehokkaasti esille, kun se kuvataan ulkopäin, eikä lukijan tulkinnalle jätetä tilaa. Henkilöhahmojen kuvaus jää pintapuoliseksi, eikä dialogi auta kasvattamaan psykologista uskottavuutta.

Kerronnan tasaisuuden rikkoo episodi, jolloin pariskunnan on tarkoitus viettää yhdessä hääpäivää. Sara lähtee suunnitelmista poiketen yksin juhlapäivän viettoon. Merituuli tuiskuaa ja Sara toivottaa lakonisesti hyvää hääpäivää itselleen. Hetki paljastaa Saran pettyneen olotilan, mutta se on myös käännekohta. Sara ei halua enää jatkaa huonossa suhteessa. Episodin kaltaisia pysähtymisen hetkiä olisi toivonut romaanin enemmän.

Kielellinen ilmaisu on täsmällistä ja teksti etenee sujuvasti. Lukukokemusta häiritsee hieman toistuva mekaanisen oloinen maneeri ”ilman selityksiä”, jonka merkitys ei aukea.

Romaani on paketoitu Iiris Kallungin tyylikkääseen kansikuvaan, joka muistuttaa psykologista musteläiskätestiä. Musteläiskätesti on Saran matka muita huomioivasta valoisasta ihmisestä saalistajaksi. Kirja haastaa miettimään, mikä merkitys on tapahtumilla, jotka johtavat ei-toivottuun tekoon. Kun on väkivallan uhri, onko kuitenkaan perusteltua antaa moraalin rajojen hämärtyä.

Larissa Raudas

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua