Kiran Desai. Kuva: Michael Sharkey

1

Syys- ja talvi-iltaisin sängyssä pitää olla kaksi asiaa: kissa ja kirja.

Kissa on Voitto, ja tänä syksynä kirja on intialaisamerikkalaisen Kiran Desain Sonian ja Sunnyn yksinäisyys (suom. Kaijamari Sivill; Otava 2026).

Siinä on lähes 800 sivua, ja paljon käänteitä, ihmisiä ja tapahtumia niin Intiassa kuin Yhdysvalloissakin.

Välillä menen vähän sekaisin kaikesta, mutta oikeastaan sillä ei ole kovasti väliä; päähenkilöt ja tärkeimmät käänteet pysyvät joka tapauksessa järjestyksessä ja mielessä. Romaani on täynnä hienosti kerrottuja ja suomennettuja tarinoita. Ne hellivät mieltä.

Perheet kaavailivat aikoinaan yhteistä elämää Sonialle ja Sunnylle, mutta hanke kariutui. Runsaudensarvea muistuttava romaani seuraa kaksikon elämää ja käsittelee heidän kauttaan muun muassa yksinäisyyttä, luokkaeroja ja perhetaustoja.

Romaani käsittelee myös paljon maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia. Kun on kerran lähtenyt, on ikuisesti pois jostakin.

Kiran Desai kirjoitti vuonna 2006 sitten runsaasti palkitun ja ylistetyn romaaninsa The Inheritance of Loss (suom. Menetyksen perintö; Otava, 2007). Tämä on hänen ensimmäinen romaaninsa sen jälkeen.

2

Norjalaisen Ingvild Rishøin romaani Tähdistä kirkkain (Tammi, 2026) ei ole pitkä, mutta kertoo 195 sivullaan paljon. Tekstifontti on isoa ja kirjan lukee muutamassa tunnissa; keskenkään sitä ei voi jättää.

Romaani on sydämeen käypä kertomus sisaruksista Ronja ja Melissa sekä heidän hurmaavasta isästään. Isä on parasta maailmassa, kun on sillä tuulella, mutta niin ei käy kovin usein. Isä on useammin humalassa kuin hurmaava.

Melissa ei enää usko muuhun kuin itseensä, pikkusisko Ronja edelleen isään. Kun isä menettää kausityönsä joulukuusien myyjänä, Melissa tarttuu toimeen. Samassa imussa Ronjakin löytää itsestään liikenaisen vikaa.

Rishøin teksti on lyhyttä ja toteavaa, ja jokin siinä pakottaa lukemaan eteenpäin ja eteenpäin. Myös Sanna Mannisen suomennos ansaitsee kiitokset.

Romaani ei ole makea eikä tarjoa jouluista loppua nuorille kuusikauppiaille, mutta ei se lohdutonkaan ole. Mukavia ihmisiä löytyy yllättävän paljon ja yllättävistä paikoista.

Tähdistä kirkkain on hieno lukukokemus kaikkiin vuodenaikoihin!

3

Haudattu salaisuus on tanskalainen sarja arkeologipariskunnasta, ja ilahduttaa tavallisuudesta poikkeavalla aiheella ja hyvillä näyttelijöillä.

Arkeologian asiantuntija saattaa olla eri mieltä monestakin ammattiasiasta sarjassa, mutta kertomuksena se pysyy hyvin kasassa.

Sarjan ytimessä on kansallismuseon johtaja Michael (Anders W. Berthelsen) sekä hänen vaimonsa Ester (Lene Maria Christensen). Ester työskentelee pienessä viikinkiajan esineistöä esittelevässä aluemuseossa. Lisäksi hän on hoitanut kodin ja perheen kaksi lasta lähes aikuisiksi ja auttanut Michaelia tämän uralla.

Kuvio alkaa mutkistua, kun Ester yhtäkkiä pitää päänsä ja Michael pysyy entisellään.

Haudattu salaisuus MTV Katsomossa.

4

Tasavallan kotkat alkaa elokuvana, jonka luulee olevan hauska. Ehkä mielikuvaan vaikuttaa pääosan esittäjä, ruotsalais-libanonilainen Fares Fares, jolla on ollut pitkällä urallaan myös koomikon rooleja.

Elokuva kääntyy kuitenkin melko nopeasti poliittiseksi trilleriksi ja kuvaukseksi elämästä jonkinasteisessa diktatuurissa.

Fares Fares on loistava Egyptin rakastetuimpana näyttelijänä George Fahmyna. Fahmy nautiskelee elämästä, kuuluisuudesta ja naisseurasta. Samalla hän potee huonoa omaatuntoa, koska välit äidilleen jääneeseen teinipoikaan ovat jäiset.

Kun työt vähenevät kuuluisiltakin näyttelijöiltä, George suostuu osaan propagandaelokuvassa. Mikä näyttää aluksi jopa etuoikeuksia tuovalta välityöltä, muuttuukin asetelmaksi, josta olisi pakko päästä pois.

Fareksen lisäksi muutkin näyttelijät ansaitsevat aplodit. Mukana on muun muassa ranskalais-marokkolainen Zineb Triki, joka muistetaan Le Bureau -sarjan Nadia El Mansourina. Suomessa asuva, syyrialainen Sherwan Haji puolestaan näytteli pääosaa Aki Kaurismäen elokuvassa Toivon tuolla puolen (2017).

Tasavallan kotkat on kolmas osa ruotsalaisen Tarik Salehin Egypti-trilogiasta. Sen aiemmat osat ovat Nile Hiltonin tapaus (2017) ja Salaliitto Kairossa (2022; lue arvio). Jokainen käsittelee korruptiota. Erityisesti Tasavallan kotkat kuristaa kurkkua ja jää mietityttämään.

Tasavallan kotkat Yle Areenassa.

5

Jos piti Joonatan Tolan ensimmäisestä romaanista Punainen planeetta (Otava, 2021; lue lisää), pitää varmasti myös kirjailijan uusimmasta.

Roikkuva sotilas (Otava, 2026) on aseistariisuva romaani nuoresta miehestä, joka pelkää kuollakseen yksinäisyyttä.

Tola käyttää huumoria aivan omalla tavallaan. Häntä lukiessa ei voi olla nauramatta, vaikka se vähän nolottaa, koska asiat ovat koko ajan niin vakavia. Tolan teksti todistaa myös valtavasta kielellisestä pääomasta – miten hyvä, että hän käyttää sitä romaaneihin!

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua