Käräjillä tavataan – Tampereen Työväen Teatterissa!

Kuva: Kari Sunnari / Sanna-Mari Heinonsalmi

Ritva Alpola, teksti

Tampereen Työväen Teatterin 125-vuotisjuhlanäytelmä on Sirkku Peltolan ohjaama Käräjät. Näytelmä perustuu Markus Nummen vuoden 2024 romaaniin (lue arvio), joka puolestaan pohjaa todellisiin tapahtumiin Etelä-Pohjanmaalla. Peltola on kirjoittanut ja sovittanut tekstin TTT:n Suurelle näyttämölle. Näytelmän kantaesitys ja juhlaensi-ilta on 29.10.2026.

Käräjät-näytelmän tapahtumien tahattomana laukaisijana on nainen nimeltä Vilja Neva. Tähän rooliin Sirkku Peltola kutsui Sari Mällisen. Mällinen on aiemmin vieraillut TTT:ssä Peltolan kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Koiran morsiamet (2019; lue arvio). Mällisen mielestä Sirkku Peltolan kanssa on aina kiva tehdä töitä.

– Lähtisin vaikka aidanseipääksi seisomaan, jos Sirkku pyytäisi!

* *

Näytelmän Vilja-täti ei ole sentään aidanseiväs, mutta jotensakin ahdistukseensa jähmettynyt ihminen. Hänelle on tapahtunut jotain pahaa nuorena. Mieleltään järkkynyt, jo ikääntynyt Vilja-täti asuu veljensä perheen luona. Miten paljon Viljan asioista tiedetään?

Sari Mällinen arvelee, että ainakin Viljan äiti on aikoinaan ollut tietoinen tytärtään kohdanneesta tragediasta. Häpeä olisi kuitenkin ollut niin suuri, että tapahtunut yritettiin painaa unohdohlouksiin. Siitä ei edelleenkään puhuta, eikä Vilja itse edes muista kokemaansa, koska mieli on sulkenut sen pois. Vain lamaannus on jäänyt.

Miten tällainen ihminen voisi tulla autetuksi ja vapautetuksi? On järkyttävää, miten ihminen on ensin nuori ja kaunis, terve ja liikkuvainen, mutta kun hänelle tapahtuu jotakin peruuttamatonta, hän lukkiutuu traumaansa, Sari Mällinen murehtii.

Näytelmässä eletään kevättä 1938 ja Vilja-täti pelkää yhä. Onko se nimetöntä pelkoa?

– Kyllähän Vilja ”Repalekorvaa” koko ajan hokee. Kirjassa kerrotaan, miten Vilja kiertää joka aamu talon ympäri tarkistamassa, ettei Repalekorva vain ole lähistöllä, Sari Mällinen kertoo.

Vilja-täti viettää paljon aikaa ikkunan äärellä havaintoja tehden. Hän on uumoillut jotain jo menneenä talvena, mutta koska häntä pidetään vähän höppänänä, hänen puheitaan ei aina noteerata. Miksi sitten pieneen eteläpohjalaiseen Tarvajoen kylään saapuu Vaasasta ensimmäiseen työkomennukseensa lääninetsivä Juho Iivonen (Verneri Lilja)?

Iivosen korviin on kantautunut jokin muu huhu, mutta tutkimuksen suunta muuttuu täysin, kun Vilja-tädiltä lipsahtaa jotakin. Kun sitten esiin nousee myös ”Inkerin tapaus”, monikierteinen vyyhti alkaa purkautua ja koko kylän elämä muuttuu.

Kylää on kohauttanut ilmitullut tieto sikiönlähdetyksistä eli laittomista aborteista. Visusti vaietun asian paljastuminen tuottaa suunnatonta häpeää. Mutta ainahan joku tietää. Kyseessä on vakava rikos, ja käräjille päätyy lopulta kymmeniä kyläläisiä. Skandaali ravisuttaa koko yhteisöä.

Mieleltään järkkynyt Vilja-täti ei kuitenkaan liene sellainen tietolähde, että virkaherra Vaasasta perustaisi hänen puheistaan. Onko kylässä siis varteenotettavia ilmiantajia, vai onko lääninetsivä Iivonen niin arvovaltainen, että totuudet vain rupeavat vuotamaan?

Juho Iivosen tulo kylälle aiheuttaa kyllä kuohuntaa ja kiehuntaa. Asioista jotakin tietävät haluaisivat suojella sikiönlähdettäjää. Naiset tulevat raskaiksi, koska ehkäisyvälineitä ei siihen aikaan liiemmin ole, valaisee Sari Mällinen tilannetta.

Koska käräjille joutuu poikkeuksellisen suuri joukko ihmisiä, etsinnässä eivät tainneet olla pelkästään kylän ”langenneet naiset”?

– Syytettyinä olivat sekä kylän sikiönlähdettäjä että ne naiset, joille toimenpide oli tehty, Mällinen kertoo.

Sari Mällinen. Kuva: Anitta Vuorisola / Kulttuuritoimituksen arkisto

* *

Entä miehet, pääsivätkö he kuin koira veräjästä, vaikka naiset eivät tule raskaiksi itsestään?

Koska sikiönlähdetys oli vakava rikos, rangaistavia olivat kaikki asianosaiset, myös miehet. tähdentävät Sari Mällinen ja Anne-Mari Alaspää. Alaspää on Käräjät-näytelmässä sekä nuori Vilja Neva että Inkeri Seppä.

Naimattomat tai valmiiksi varatut miehet saattoivat painostaa raskaaksi saattamiaan naisia aborttiin sekä olla maksumiehinä. Syytettyjen joukossa oli niin isäntiä kuin renkejäkin. Kylän vauraat nokkamiehet selvisivät väkivaltaisistakin tekosistaan vähällä. Myös aviomiehiä joutui tuomiolle. Perheet olivat usein suuria, lapsiakin kymmenkunta. Ei ollut yksinkertaisesti varaa ruokkia enää enempiä suita, jolloin abortti tarjosi pakotien ahdingosta, valaisevat Mällinen ja Alaspää.

– Toistuvat raskaudet ja synnytykset sekä aborttitilanteet ovat kuitenkin olleet pelkästään naisten ja heidän kehojensa kestettävinä, Alaspää korostaa.

Mielenmurheet näin ollen myös. Oliko saman kokeneilla naisilla tukea toisistaan, vai pitikö jokainen salaisen häpeänsä vain itsellään?

– Kaikki sikiönlähdetyksen läpikäyneethän toki tiesivät, keneltä avun saa, joten sellainen hiljainen yhteys ainakin on voinut olla, Alaspää aprikoi.

Sari Mällinen tekee mielessään aikahypyn ja kehittelee näkymää, jossa naiset istuisivat tuvassa puhumassa keskenään, että onkohan tilanne nyt sellainen, jotta pitäisi Liina kutsua, joutaisikohan tuo tulemaan. Ja joku tietäisi, että Liinahan kävi juuri eilen tuossa naapurissa…

Abortin tarve ei liity siis pelkästään nuoriin ”narrattuihin” tai löyhämoraalisiin naisiin, vaan myös uupuneisiin monisynnyttäjiin. Entäpä uskonnon vaikutus? Kärsivätkö naiset tunnontuskista tai synnintaakasta? Oliko kylällä pappi, joka saarnasi, soimasi ja varoitteli asiasta?

Markus Nummen Käräjät-teoksessa sellainen on, mutta tässä näytelmäsovituksessa ei. Uskonto on kuitenkin toisella tavalla vahvasti läsnä:

– Vilja-täti turvautuu Raamattuun saadakseen kirkkaita ajatuksia sieltä, sanoja sanojen päälle, Sari Mällinen kuvailee.

Mällinen mainitsee ohjaaja Sirkku Peltolan sanoneen, että näytelmän alaotsikoksi sopisi ”Naisen osa”. Niin on ollut ja on yhä, että naisen määräämismahdollisuuksiin omasta kehostaan ja siitä mitä sille tapahtuu vaikuttavat kulloisetkin olosuhteet. Entisajan maaseudulla nuorelta naimattomalta naiselta meni maine, jos hän tuli raskaaksi. Vahingossa, narrattuna tai raiskattuna, samantekevää. Miesten kohdalla asia oli toinen.

– Viettelyhän saattoi olla suorastaan maineteko kylillä, Mällinen hymähtää.

Tämä kaikki on tuttua vanhoista Suomi-filmeistäkin, joissa esimerkkejä ”naisen osasta” riittää. Sama teema oli myös TTT:n 110-vuotisnäytelmässä, Minna Canthin Anna-Liisassa, joka oli niin ikään Sirkku Peltolan ohjaama.

– Lääninetsivän tulo paikkakunnalle ja erityisesti Inkerin kohtalo avaavat lopulta Vilja-tädin muistilokerot, joista vähitellen tihkuu välähdyksiä menneistä tapahtumista. Hän alkaa vihdoin muistaa asioita, jolloin palapelin palaset asettuvat lopulta kohdilleen, Sari kertoo Mällinen.

Puhutaanpa vihdoin tästä Inkerin tapauksesta. Inkeri Sepän roolissa on siis TTT:n näyttelijäkuntaan kuuluva Anne-Mari Alaspää. Onko Inkeri kokemassa nyt samaa kuin Vilja-täti nuorena? Juuri näin on, Alaspää vahvistaa.

– Vilja-täti havaitsee, että tuossa on särjetty nuori ihminen, ja tunnistaa siinä oman tilanteensa.

Anne-Mari Alaspää. Kuva: Tampereen Työväen Teatteri

* *

Kun Tarvajoen kylän sikiönlähdetyksistä on alkanut paljastua tietoja, epäillään myös Inkerin olevan näitä, joille laiton abortti olisi tehty. Hänen on kuultu parkuvan öisin kauhuissaan.

Inkerin tarina on muutenkin ankea. Hänen äitinsä on kunnanholhokki, jolta lapset on otettu huostaan ja sijoitettu ensin isoäitinsä luokse. Isoäidin kuoltua Inkeri on muuttanut Vuoren perheen taloon. Siellä kuitenkin tapahtuu asioita, jotka saavat Inkerin karkaamaan. Tällöin Inkeri lähetetään asumaan Tarvajoen sukulaisten luo.

Anne-Mari Alaspää esittää Käräjät-näytelmässä myös nuorta Viljaa. Miten hän eriyttää Inkerin ja Viljan roolit toisistaan?

– Lähtökohtaisena erona on se, että Viljalla on ollut ympärillään rakastava perhe, toisin kuin Inkerillä. Hänen isästään ei ole tietoa eikä äidin luona ole voinut olla, joten Inkeri on kasvattanut itselleen selviytymiskuoren, Alaspää kuvailee.

Inkerin kokemat asiat, joista nyt käräjiäkin käydään kymmenien muiden tapausten ohella, muistuttavat paljon Viljan nuoruuden vastaavia, mutta muutoin heidän elämänvaiheensa ovat erilaiset.

– Viljalla oli ehjä ja turvattu lapsuus ja nuoruus, Inkerillä rikkonainen ja epävarma, selittää Alaspää esittämiensä henkilöiden taustoja.

Näytelmät rakentuvat toisin kuin romaanit, vaikka kyseessä olisi sama tarina. Millaiseksi Käräjät-näytelmä on muotoutunut? Kuinka suuri osuus on itse käräjillä ja miten paljon liikutaan ajassa?

– Tiiliskiviromaanin puristaminen näytelmäillan mittaiseksi on ollut valtava työ Sirkku Peltolalle. Hänen on täytynyt tehdä tarkoinpohdittuja valintoja, huomauttaa Sari Mällinen.

Nimensä mukaisesti käräjillä on iso osa näytelmässä, mutta Vilja-tädin sisäistä maailmaa ei ole purettu sanoiksi samalla tavoin kuin romaanissa. Mällinen sanookin ilmentävänsä näyttämöllä Vilja-tädin mielenliikkeitä parhaansa mukaan.

Kirjan henkilömäärää on karsittu, mutta väkeä riittää näyttämöllekin. Näytelmässä on myös paljon kerroksia, ja aikakausissa hypitään edestakaisin, joten ”kyllä siinä katsojan pitää hereillä olla”, ohjeistaa Mällinen.

– Ja vuodenajasta toiseen jatkuvien pitkien käräjien kautta seurataan sitten sitä ”naisen osaa”, hän lisää.

Anne-Mari Alaspää korostaa näytelmän yhteisöllistä aspektia, sitä miten häpeän kanssa eletään. Kyläläiset kantavat yhdessä häpeän taakkaa. Eikö heidän joukossaan ole pahansuopia syyttelijöitä lainkaan?

– Se riippuu vähän ihmisen yhteiskunnallisesta asemasta, miten kuhunkin suhtaudutaan, Alaspää puntaroi .

– Esimerkiksi Inkerin äiti on huonomaineiseksi leimattu nainen, jota fiinimpi rouvasväki katselee nenänvarttaan pitkin.

Käräjillä käsitellään ihmisten intiimejä asioita hyvinkin yksityiskohtaisesti ja monet salat tulevat julki, mutta häpeä täytyy syytettyjen kestää sekä kärsiä langetetut rangaistukset. Tuomionsa saavat kylän sikiönlähdettäjä Liina, aborttiin turvautuneet naiset sekä monet tätä rikosta edesauttaneet miehet. Mutta toteutuuko oikeudenmukaisuus?

* *

Mitä tapahtuu käräjien jälkeen? Miltä kyläläisten tulevaisuus näyttää? Sari Mällinen raottaa näytelmän lopun tunnelmaa:

– Tarinassa yritetään tuoda esiin myös elämisen jatkuvuus sekä eheytyminen rikkoutumisen jälkeen, ja ehkä joillekin avautuu jopa onnen mahdollisuus…

Entä millainen kokemus tämä pitkä käräjäkausi on ollut nuorelle lääninetsivä Juho Iivoselle? Onko hän oppinut jotakin kyläläisiä raastaneista tapahtumista?

Raskas ajanjakso mullistaa Iivosenkin elämän, ja kirjan lukeneet tietävät, mitä kaikkea vielä tapahtuu, mutta haastateltavat eivät sitä kerro. Sen kuitenkin, että ulkopuolisena paikkakunnalle tulleena Iivosen on ollut helpompi hahmottaa kokonaisuutta ja yhdistellä eri palasia. Hän kallistaa korvaansa myös Vilja-tädin hämärille ilmaisuille ja osaa tulkita niitä.

Anne-Mari Alaspää kuvailee Juho Iivosen astuneen ensimmäiseen tärkeään tehtäväänsä ”hyvinkin pedanttina keltanokkana”, mutta vähitellen hänessä itsessään viriää jokin oivallus, eikä hän voi jäädä enää pelkäksi tarkkailijaksi.

Viestiksi meille Käräjät-näytelmän tuleville katsojille Alaspää tiivistää näin:

– Ehkä tässä tarinassa, rampin molemmin puolin, koetaan historiaa yhdessä, mutta ei lainkaan syyllistävällä, vaan puhdistavalla tavalla.

Käräjät Tampereen Työväen Teatterissa 29.10.–30.12.2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua