Rakkaus on siltikin mahdollinen – arviossa Lena Anderssonin Miehiä ja naisia

Lena Andersson. Kuva: Siltala / Ulla Montan

Runoilija ja esseisti Ester Nilsson tavataan jälleen ruotsalaisen Lena Anderssonin uudessa romaanissa Miehiä ja naisia (suom. Sanna Manninen; Siltala, 2026). Nilsson on edellisissä teoksissa halunnut hyvin kiihkeästi, jopa pakkomielteisesti, tulla rakastetuksi ja rakastaa; nyt vuosia myöhemmin se ei enää tunnu hänestä niin tärkeältä. Ester Nilsson on keski-ikäistynyt.

Romaanissa Omavaltaista menettelyä (Siltala, 2019) Esterin rakkauden kohde oli taiteilija Hugo Rask. Rask ei ollut kovin miellyttävä; itseriittoinen mies oli perso naisille ja ymmärsi sekä Stalinia sekä talibaneja. Mikään ei kuitenkaan muuttanut sitä, että Ester halusi rakastaa.

Seuraavassa teoksessa Vailla henkilökohtaista vastuuta (Siltala, 2019) Ester rakastui näyttelijä Olof Steniin. Sten ei yrittänyt peitellä avioliittoaan, mutta Ester oli päättänyt, että heillä kahdella oli yhteinen tulevaisuus.

Miehiä ja naisia on hengeltään paljon helppolukuisempi kuin edeltäjänsä. Keski-ikäistynyt Ester ei enää yritä pakota maailma itse suunnittelemaansa muottiin ainakaan ihan kokonaan, vaan antaa elämän viedä. Ja rakkauden, joka tuli vastaan etsimättä – ja lopulta vain vähällä yrittämisellä.

Esterillä on laaja ystäväpiiri, josta varsinkin Lotta tulee tärkeäksi. Kumpikin on löytänyt aivan yllättäen uuden suhteen, joka ihanuudestaan huolimatta aiheuttaa aluksi paljon päänvaivaa. Ester ja Lotta antavat toisilleen paljon rakkausneuvoja.

Romaanissa on paloja myös muiden ystävättärien ihmissuhteista, jotka kaikki tuovat romaaniin välähdyksiä ruotsalaisesta nykypäivästä. Lena Anderssonin tapaan teoksessa on myös kulttuuri- ja yhteiskuntakritiikkiä.

Lena Anderssonin kertoo tutuista ihmissuhdekoukeroista niin, että kuvailut tuntuvat uusilta ja tuoreilta huomioilta. Kuten esimerkiksi, että kaksi ihmistä voi olla eri mieltä kaikesta mahdollisesta, mutta silti ymmärtää toisiaan.

Romaanissa keski-ikäiset ja sen ylikin ehtineet naiset ja miehet ihastuvat, rakastuvat, seurustelevat – ja törmäävät toisiinsa niin kovaa, että jotain hajoaa. Paljon voi myös korjata, jos halu ja kärsivällisyys riittävät.

* *

Anderssonin kerronta on sekä realistista että humoristista ja koko ajan arkista ja tarkkaa. Sitä on hyvä lukea. Hänen huomionsa ihmisen arjesta ovat osuvia ja niitä on paljon. Se saa jopa ihmettelemään, seuraako kirjailija koko ajan itseään ja kanssaihmisiään.

Kirjan lopussa Ester tavataan aivan uudenlaisessa roolissa, kun hän keskustelee egyptiläisen uskonoppineen kanssa islamilaisen terrorismin syistä. Tähän Esterillä on hyvä syy – sekin tuntuu aivan luonnolliselta juonenkäänteeltä.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua