Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi – Presleyn syntymäpäivänä julkaistu levy kunnioittaa alkuperäisteoksia

08.01.2020
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Levyarvostelu: Musiikin moniosaajan Jani Matti Juhanin nerokkaasti nimetty Elvis-käännöslevy onnistuu tasapainoilemaan vaikeassa tehtävässä. Albumin Elvis-versiot ovat tunnistettavia, mutta tamperelaisartistin tapa tulkita lauluja kuulostaa valtaosin häneltä itseltään.

Glam-hahmonsa Jann Wilden kanssa vuonna 2004 aloittanut, Volter ja The Saturnettes -yhtyeiden kanssa sen jälkeen toiminut ja nyt vuodesta 2014 Jani Matti Juhani -nimen alla neljä albumia suomenkielistä materiaalia julkaissut Jani Tuovinen teki kevään ja kesän 2019 aikana tutkimusmatkan Elvis Presleyn tuotantoon.

Riihimäeltä tamperelaistunut poppari päätyi levyttämään omat näkemyksensä vuosikymmenien saatossa julkaistuista Elvis-käännöksistä, joita ovat ansiokkaasti tulkinneet muiden muassa Rauli Badding Somerjoki, Laila Kinnunen, Jorma Kääriäinen ja Kari Tapio.

Mitä levylle sitten on valittu? Uskoisin, että Jani Matti Juhanin omat suosikit. Vaikka mukana on sellaisia klassikoita kuin Ootko yksin sä nyt (Are You Lonesome Tonight), Piru valepuvussa (You’re The Devil In Disguise) ja Kaikki hyvin Mama (That’s Allright Mama), mukaan mahtuu myös sellaisia kappaleita kuin Kulkija vaan (Inherit The Wind), Kaunein aamuisin (Mary In The Morning) ja Kohtalon tähti (Flaming Star).

Kaiken kaikkiaan kokonaisuus on tasapainoinen annos hittejä ja hiukan vieraampia Elvis-stygejä. Tuntuu, että Jani Matti Juhanin oma ääni pääsee parhaiten esiin jälkimmäisten parissa; vaikeahan jostain Nalle-karhusta (Let Me Be Your Teddy Bear) on saada Elvistä kokonaan pois.

Jani Matti Juhani aloittaa hyvin. Eddie Rabbittin Inherit the Wind -biisistä version nimellä Kulkija vaan tehnyt Jorma Kääriäinen sopii rautalankoineen hyvin Jani Matti Juhanin suuhun. Heleä ja hiukan unelias kappale on levyn parhaita omimisia. Hiukan samalla ilmeellä jatkava, mutta muutaman pykälän rytmikkäämpi Mä tuskin vielä uskon (Barry Mannin ja Cynthia Weilin I Just Can’t Help Believing) toimii hyvin edellisen perään. Bonuspisteet kappaleen lopun reippaammasta maalailusta ja sympaattisista torvista.

Kal Mannin ja Bernie Lowen (Let Me Be Your) Teddy Bear jää Vexi Salmen suomennoksen kanssa aika lähelle alkuperäistä Elvaria, Mark Jamesin Moody Blue puolestaan säilyttää Chrisse Johanssonin suomennoksessa Kari Tapion iskelmäisyyden.

Johnny Cymbalin ja Michael Rashkow’n Mary In The Morning suomentuu Jyrki Lindströmin toimesta muotoon Kaunein aamuisin. Verrattuna Tapio Heinosen jylhistelyyn vuodelta 1974 Jani Matti Juhani kulkee selkeästi kepeämmin ja tekee kappaleesta pienesti kauniin ja oman näköisensä slovarin.

Video: Jani Matti Juhanin Kaunein aamuisin akustisena liveversiona.

Vaikka Jani Matti Juhani onnistuukin tuomaan enemmän omaa ilmettään astetta vieraampaan Elvis-materiaaliin, niin hänen tapansa tulkita Lou Handmanin ja Roy Turkin klassikkoa Are You Lonesome Tonight on erittäin toimiva. Saukin sanoilla kiirehtimättä askeltava Ootko yksin sä nyt olisi vaikeaa kääriä täysin erilaiseen pakettiin –  tällainen kaikesta turhasta riisuttu pelkistäminen kyseisessä kappaleessa vaan toimii!

Piru valepuvussa on Nalle-Karhun tapaan sen verran oman ilmeensä ja lätkytyksensä vanki, että vaikka laulu tässäkin versiossa toimii, niin kyllä Elvis tekee jo sen olennaisen Bernie Baumin, Bill Giantin ja Florence Kayen (You’re The) Devil In Disguisessa. Pertsa Reposen suomennos on silti kova!

Sama suomentaja loistaa Baker Knightin The Wonder Of Youn versiossa Sä ihmeitä teet, johon Jani Matti Juhani on ottanut mukaan jopa ne 1950-luku henkiset sha-la-laat. Sherman Edwardsin ja Sid Waynen Flaming Star rautalanka-kantreilee alkuperäisen hengessä myös Sauvo Puhtila -suomennoksessa Kohtalon tähti.

Eddie Cooleyn ja John Davenportin Fever suomentuu Kari Tuomisaaren toimesta luonnollisesti muotoon Kuume, jonka tulkitsi jo vuonna 1959 Laila Kinnunen. Jani Matti Juhanilla Kuume luottaa pelkistettyyn vaaniskeluun pelkän basson tuella, mikä tälläkin kertaa toimii. Jotain viidakkomaista ja hikoiluttavaa siihen saadaan aikaan, vaikka välineet on karsittu minimiin.

Jalkapallojoukkue Manchester Cityn anthemina viime vuosikymmeninä kuultu Richard Rodgersin ja Lorenz Hartin Blue Moon soi Sininen kuu -nimellä hyvin riisutusti. Sauvo Puhtilan sanoissa ei ole ihan samaa kaihoa kuin myöhemmässä, Baddingin tunnetuksi tekemässä Jarkko Laineen Oi kuu –versiossa, ja kappaleen tunnelman luominen jää vain reilun minuutin keston takia kesken.

Kaikki hyvin Mama on taas sitä vaikeammin omaksi tehtävää osastoa. Arthur Crudupin rallin teki suomenkielisenä tunnetuksi oman aikana ykkösrokkari Badding. Jani Matti Juhanilla kappale on mukavan kepeästi svengaava ja helposti lähestyttävä. Marko Haaviston repertuaarista löytyvä Piittaa en (vaikkei paistaiskaan) -versio Mack Davidin I Don’t Care If The Sun Don’t Shinesta pysyttelee Jani Matti Juhanin tulkitsemana aika lähellä molempien kantri-maailmoja.

Bonuksena soiva joulubiisi Jos joulu tuo rintaan rauhan (Billy Hayesin ja Jay W. Johnsonin Blue Christmas) tarjoillaan riisutusti, kitarakoteloa perkussiona käyttäen ja kitaran bassokieliä painottaen. Raukea mollitunnelmointi maalaa yksinäisestä joulusta tilaa rauhoittumiselle, kaihoillen silti samalla sen tietyn kanssa vietettävästä juhlapyhästä.

* *

Kaiken kaikkiaan Jani Matti Juhanin Elvis-levy on onnistunut teos sarjassaan. Artisti onnistuu välttämään pahimman kopioinnin eikä lähde toisaalta liikoja revittelemäänkään.

Kuinka kiinnostava yksi uusi Elvis-tulkitsija pitkässä ketjussa ylipäätään on, se on ihan hyvä kysymys. Mutta näkökulma, jossa nostetaan hattua nimenomaan hienoille takavuosien suomennoksille ja pysytellään tulkinnoissa omalla linjalla, nostaa Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi -levyn plussan puolelle.

Ilkka Valpasvuo