Viestejä antiikin Rooman ytimestä – arviossa Vuodet valtiomiehenä ja Alaviitteitä Ciceron kirjeisiin

Kuvat: Gaudeamus / Atrain & Nord

Viime vuoden puolella ilmestynyt Markku Kailaheimon teos Alaviitteitä Ciceron kirjeisiin (Atrain & Nord, 2025) sai palaamaan viittauskohteeseensa, eli Ciceron kirjeisiin. Niitä lukiessani mieleeni tuli, että Kailaheimon ”alaviitteitä” esitellessä lienee paikallaan kertoa samalla myös itse kirjeistä.

Sitä pyrin alla toteuttamaan arvioimalla Kailaheimon rinnalla Veli-Matti Rissasen parin vuoden takaista käännösurakkaa Marcus Tullius Cicero: Kirjeitä – Vuodet valtiomiehenä (Gaudeamus, 2021).

Cicero eli vuosina 106–43 eaa. ja oli tosiaan valtiomies, mutta myös esimerkiksi puhuja, lakimies, niin latinan kielen kehittäjä kuin sen ahkera käyttäjä sekä filosofi. Cicero oli kotoisin Rooman lähistöllä sijainneesta Arpinumista (nyk. Arpino) ja kuului varakkaaseen ritarisäätyyn. Niin hän sai aikansa parhaan mahdollisen koulutuksen, jota vielä täydensi myöhemmin Kreikassa.

Roomalaiset alistivat kreikkalaiset valtansa alle yhtä säälimättömästi kuin kaikki muutkin sotakoneensa käsittelyyn päätyneet alueet ja kansat, mutta valloittajan Kreikka-suhde oli vähintään kaksiulotteinen. Oli sumeilematon valloituspolitiikka, mutta lisäksi oli arvostus ja kunnioitus Kreikan historiaa ja monialaista kulttuuria kohtaan. Aeneas-taru kuvaa ainakin alkuaikojen roomalaiset troijalaisten jälkeläisinä ­– siinä kaiketi arvostuksen tunnetason pohja – ja toki roomalaiset tunsivat kreikkalaisten saavutuksia esimerkiksi runouden, filosofian, draamataiteen, matematiikan ja arkkitehtuurin aloilla.

Kreikkalaisuus oli brändi, joka puri erityisesti Rooman eliittiin. Ciceron kirjeetkin sen vahvistavat. Näin Cicero kirjeessään ystävälleen (Titus Pomponius) Atticukselle helmikuussa vuonna 67 eaa.:

”Olen maksanut Lucius Cinciukselle 20 400 sestertiusta megaralaisista patsaista sen mukaisesti kuin kirjeessäsi esitit. Ja nyt olen aivan ihastuksissani pronssipäisistä Pentelikonin marmorista veistetyistä hermipylväistäsi, joista kirjoitat minulle. Toivoisin siis, että lähettäisit minulle ne ja patsaat ja mitä hyvänsä, mikä sinusta tuntuu kyseiseen paikkaan sopivan… ja ennen kaikkea mitä hyvänsä, mikä sinusta sopii gymnasioniin ja käytäville. ”

 

(Kursiivit allekirjoittaneen lisäämiä.)

Mikä vain siis kävi, kunhan se tuli Kreikan suunnalta. Väläys Ciceron arkeen ja turhamaisuuteen antaa ymmärtää, että hänen kirjeensä sisältävät muutakin kuin Rooman tasavallan ajan lopun politiikkaa. Ja niin todella on. Pelkästään kirjeet Atticukselle sisältävät niin henkilökohtaisia kuulumisia, politiikan analysointia, bisnesasioita kuin pohdintoja lähettäjänsä erilaisista kirjallisista hankkeista. Lisäksi tulevat Ciceron perhepiirilleen ja yhteiskunnallisille vaikuttajille lähettämät kirjeet.

Ensin mainitut ovat toisinaan varsin intiimejä vuodatuksia rakkaudentunnustuksineen, pikku torumisineen, huolehtimisineen. Jälkimmäisistä taas paistaa suurempi muodollisuus ja juhlallisuus. Niissä myös noudatetaan tiukemmin aikansa kirjeenkirjoittamisen konventioita kaavamaisine aloituksineen ja lopetuksineen.

Ciceron kirjeitä on säilynyt läpi vuosisatojen käsikirjoitustradition kantamana lähes tuhat. Luku voi äkkiseltään tuntua suurelta, mutta lienee tutkijoiden mukaan vain murto-osa Ciceron kirjetuotannosta ja -varastosta. Lisäksi kaikki kirjeet ovat kolmelta viimeiseltä kirjoittajansa elämän vuosikymmeneltä ja pääosin vielä 50–40-luvuilta.

Silti Ciceron kirjeet ovat korvaamaton historiallinen lähdeaineisto, sillä muuta vastaavaa aineistoa ei juurikaan ole säilynyt Rooman tasavaltaiselta ajalta. Kirjeet ovat paikalla olleen todistajan lausunto 60–40-lukujen tapahtumista ja roomalaisen yhteiskunnan sosiaalisista hierarkioista, rakenteesta ja tapakulttuurista. Toisinaan todistajalausuntoja saadaan jopa päivä päivältä -tahtiin ja lähes kaikesta mahdollisesta aina arjen pikku detaljeista suuriin järjestelmätason mullistuksiin.

Tässä käsillä oleva Ciceron kirjeiden suomennoksen ensimmäinen osa sisältää 401 kirjettä.

* *

Neljäsataa kirjettä latinasta suomeksi ei ole pikkujuttu. Veli-Matti Rissanen on kuitenkin onnistunut vallan mainiosti. Latinan kieli ylipäätään, ja Ciceron tyylittely vielä erikseen, tarjoavat melkoisesti pelivaraa suomentajalle, mutta Rissanen on jättänyt kikkailun sikseen ja kirjoittaa hyvää, suoraviivaista ja helppolukuista nykysuomea. Niin kirjeiden sisältämät faktat kuin tunnelataukset välittyvät kovin erilaista kieltä puhuvalle ja antiikin Roomaan verrattuna aivan toisenlaisessa maailmanvaiheessa elävälle suomalaiselle.

Näyte Galliassa Caesarin legaattina toimineen Quintus Tulliuksen (Ciceron pikkuveli) viestistä isoveljelleen Marcukselle kulkee suomeksi näin:

”Rakas Marcukseni, niin totta kuin toivon näkeväni sinut, oman Ciceroni, pikku Tulliani ja sinun poikasi, olen haltioissani siitä, mitä olet tehnyt Tiron suhteen, kun katsoit, ettei hänen asemansa ollut hänen arvoisensa, ja halusit hänen olevan mieluummin ystävämme kuin orjamme. Usko pois, pompin riemusta luettuani sinun kirjeesi ja hänen kirjeensä. Kiitän ja onnittelen sinua.”

 

(Cicero oli siis päättänyt vapauttaa orjansa Tiron.)

Pieni esimerkki selkeästä ja sopivanrennosta suomentamisesta on myös seuraava lausepari, jossa Cicero taas kerran lopettelee kirjettä Atticukselle:

”Toivoisin, että kirjoittaisit minulle tiuhaan. Jos sinulla ei ole mitään asiaa, kirjoita, mitä sylki suuhun tuo.”

 

(Tu velim saepe ad nos scribas. Si rem nullam habebis, quod in buccam venerit scribito.)

Kirjeitä-teos sisältää lukijan tueksi laajan viitteistön ja lyhyitä henkilöesittelyjä Ciceron lähipiiristä ja aikakautensa tunnetuimmista hahmoista. Johdanto antaa lisäksi perustiedot Ciceron elämänkaaresta, hänen kirjeistään ja niiden matkasta läpi vuosisatojen, kuin myös niiden tutkimuksellisesta merkityksestä. Epäilen kuitenkin, että lukija saa kirjeistä irti vielä enemmän, mikäli on tutustunut tai tutustuu muillakin tavoin Rooman valtakunnan tasavaltaisen ajan loppupuoleen ja yleisemminkin antiikin Rooman elämään. Tutkijatasoinen tuntemus ei toki ole tarpeen, perusteet riittävät, ovat ne peräisin Robert Harrisin fiktiivisestä Cicero-elämäkertasarjasta tai yksinomaan faktoihin tukeutuvista lähteistä.

* *

Markku Kailaheimon Alaviitteitä voinee pitää kunnianosoituksena Ciceron kirjetuotannolle mutta ehkä erityisesti myös sen suomennosurakalle. Kirjeet ovat kyllä olleet tarjolla jo pitkään niin alkuperäiskielellä kuin muutamalla isolla eurooppalaislähtöisellä kielellä, mutta Kailaheimo(kin) tarttui niihin vasta nyt suomenkielisen laitoksen inspiroimana. Lisäksi hän ”tarttui” Ciceron kirjeiden suomentajaan, eli Veli-Matti Rissaseen, joka auttoi häntä joissakin lisäsuomennoksissa ja -selvityksissä.

Lisäselvittelyistä, ellei jopa salapoliisityöstä, Kailajärven kirjassa nimittäin on kysymys. Aivan alkajaisiksi hän esimerkiksi tutkii Porcian itsemurhan arvoitusta. Porcia oli naimisissa Marcus Junius Brutuksen, eli populaarikulttuurinkin tunteman Caesarin murhaajan kanssa. Lisäksi Porcia oli tunnetun ja jo aikanaan arvostetun stoalaisen valtiomiehen, Cato nuoremman, tytär.

Caesarin valtaankantaneen sisällissodan (49–45 eaa.) tuoksinassa sekä Cato, Porcia että Brutus kaikki surmasivat itsensä, Cato ja Brutus asetuttuaan häviölle jääneen, eli Pompeiuksen, puolelle. Sama lopputulos vei Ciceronkin hengen, vaikkei hän itsemurhaa tehnytkään.

Mutta miksi Porcia teki itsemurhan? Juuri sitä Kailaheimo selvittää. Antiikin ajan historiankirjoitus tarjoaa syyksi Brutuksen itsemurhaa. Mutta oliko se oikea syy? Ehkei ollut, sillä Kailaheimo löytää ainakin todisteiden sirpaleita, jotka antaisivat ymmärtää, että Porcia kuoli ennen miestään.

Eli ehkä Porcia teki itsemurhan, mutta ei siksi, että hänen miehensäkin oli tappanut itsensä? Kailaheimo kaivaa todisteita Ciceron koko tuotannosta ja muistakin antiikin lähteistä, pohtii ja analysoi, kehittelee tapauksiin erilaisia sivujuonteita ja jättää viisaasti lausumatta mitään ehdotonta.

Seuraavissa esseissä Kailaheimo esimerkiksi nostaa esiin uusia näkökohtia Caesarista ja hänen murhastaan ja erityisesti murhaajistaan, penkoo Ciceron ja kuulun valtiomiehen ja sotilaan Gaius Mariuksen suhdetta erityisesti ensinmainitun jälkimmäisestä kirjoittamassa runoelmassa sekä selostaa Ciceron ja tämän klientin (cliens; antiikin Roomassa vapaasyntyinen mies, joka oli herransa eli patronuksensa suojeluksessa ja vastapalvelukseksi auttoi tätä) Gaius Trabatius Testan suhteen kehittymistä.

Alaviitteet on jaettu viiteen osioon, joista jokaisen avaa Kailaheimon kirje Cicerolle, jota puolestaan seuraa esseitä esimerkiksi yllä mainituista aiheista. Viides kirje Cicerolle ei kuitenkaan saa enää seurakseen esseitä, sillä siinä Kailaheimo pyytää Ciceroa valmiin kirjansa suojelijaksi (!) ja toteaa, että ”toivottavasti en tuota sinulle pettymystä”.

Cicerosta en tiedä, mutta meidän muiden ei ainakaan tarvitse pettyä. Kailaheimon salapoliisityö on mielenkiintoista ja tarkkaa. Hutiloinnista ei näy merkkiäkään. Lähdekritiikki on vahvaa, ja kirjoittaja malttaa pyörittää eri mahdollisuuksia kärsivällisesti syyllistymättä kuitenkaan lukijan pitkästyttämiseen. Esseetykityksen rikkovat kirjeet Cicerolle ja Kailaheimon Rissasen kanssa käymän viestinvaihdon satunnainen sijoittaminen mukaan tekstiin ovat yksi tukeva kädenojennus vaihtelunhaluiselle lukijalle. Alaviitteisiin sopii silti sama väite kuin kirjekäännöstenkin yhteyteen: kohtuullinen antiikin Rooman yleistuntemus helpottaa ja syventää tekstistä nauttimista.

Kari Heino

* *

Lopuksi

Veli-Matti Rissanen opetti minulle vuosia sitten latinan alkeet, ja hyvin opettikin. Niille, jotka jaksavat jatkaa aiheen parissa ohessa esitellyt kirjat taklattuaan, suosittelen ainakin seuraavia:

• Maria Jokela & Joonas Vanhala (toim.): Gaius Julius Caesar – Rooman diktaattorin monet kasvot. Gaudeamus, 2025. Veli-Matti Rissanen on laatinut kirjaan luvun roomalaisesta kirjekulttuurista.
• Martti Leiwo & Minna Seppänen (toim.): Latinan kielen historia. Gaudeamus, 2025. Tästäkin kokoelmasta löytyy Veli-Matti Rissasen essee.
• Cicero: Keskusteluja Tusculumissa. Suom. Veli-Matti Rissanen. Faros-kustannus, 2018. Ehkä Ciceron filosofinen pääteos.
• Markku Kailaheimo: Brutuksesta. Kirjokansi, 2016.

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua