Urmas Vadi. Kuvat: Enostone / Jaan Tootsen
KIRJAT | Urmas Vadin kuiva virolainen huumori maistuu vallan mainiosti suomalaisillekin.
”Kirjan henkilöhahmot on rakennettu huolella ja heissä Vadi ei ole säästellyt väriä, eikä yksikään hahmo ole turha.”
ARVOSTELU

Urmas Vadi: Kuun toinen puoli
- Suomentanut Petteri Aarnos.
- Enostone, 2025.
- 360 sivua.
Kuinka monta uskomatonta tarinaa mahtuu yhteen kirjaan? Monta. Uskomattomia, mutta silti uskottavia. Minulla ei ole vaikeuksia niellä älyttömintäkään käännettä.
Virolaisen Urmas Vadin Kuun toinen puoli (suom. Petteri Aarnos; Enostone, 2025) on kipeitä sukutarinoita kätkettynä arkisiin kääreisiin. Kerrottuna siten, että tuska jää pois, sillä elämä jatkuu jopa kuoleman sattuessa. Isoisä, joka olikin vaihdokas; sisko, joka jakoi parhaimman ystävänsä miehen; suku, jossa ei ollut hulluja ja joita olikin lopulta useita.
Googlen käännösohjelman avulla lueskelin kirjailija Urmas Vadin haastatteluja ja jossakin niistä hän kuvasi virolaista huumoria kätketyksi. Kuivakkaa ironiaa, koska Neuvostoliiton ikeen alla oli parempi olla vitsailematta liian kuuluvasti. Sellaista on Vadin ilmaisu. Eleetöntä, mutta välistä livahtelee helmiä.
Vadin ilmaisuun kuuluu myös jäädä jauhamaan. Hän tahtoo filosofoida, kun minä lukijana haluisin jo kuulla mitä tapahtuu seuraavaksi. Siispä hyppelen, anteeksi. Se ei kuitenkaan himmennä lukukokemustani. Poimin itselleni sopivat palat. Vadi tuskin tästä pitäisi, mutta kun teos on lähtenyt kirjailijan käsistä, tekee lukija sillä mitä haluaa.
Kirjan kertojapoika Tom syntyy Virossa ja aika on Neuvostoliiton viimeisiä. Aika ja paikka ovat kuitenkin vain tarinan seinätapettia. Valtakunnan käänteistä ei juuri puhuta, ne ovat. Neuvostomaailma on kaikki samaa beesiä. Voi olla tummempaa tai vaaleampaa, mutta aina beesiä. Se on hienosti kuvattu.
Siten historia kulkee perheen tarinan takana ja sen ymmärtää tapahtumien kautta. Viro taisi juuri vapautua Neuvostoliiton miehityksestä, koska ruplat vaihtuvat kruunuihin ja perheen isä ja naapurin kitsas ukko etsivät mihin sijoittaa vaivalla säästetyt rahansa. Vaihtosuhde kun on kerrassaan surkea. Parhaat kohteet on kuitenkin jo viety, mutta löytyy kuumavesipulloja, jotka tšekkoslovakialainen tehdas olisi halunnut takaisin. Myöhemmin selviää, että hyvästä syystä, mutta silloin Tomin isän autotalli on jo täynnä hyödyttömiä kuumavesipulloja. Kahden perheen koko omaisuus on kiinni niissä, mutta siitä ei tehdä numeroa. Kommunismissa on opittu menettämään.
Kirjan henkilöhahmot on rakennettu huolella ja heissä Vadi ei ole säästellyt väriä, eikä yksikään hahmo ole turha. Suosikkini on isosisko Kerli, joka käy muurinmurtajan tavoin maailmaa vastaan aloittaen ensin äidistään. Toisin kuin luulla voisi, Kerli ei murskaudu. Hän kestää ja hänestä kehkeytyy hyväntekijä. Äidin rakkaus Kerliltä jää kuitenkin kokematta. Lukijalle siitä varovasti kerrotaan, mutta äiti ei osaa.
Jätän loput hahmot kirjan lukijan löydettäväksi, mutta älä aliarvioi Anders-setää, äläkä hänen virttynyttä naisystäväänsä Avea. Puhumattakaan Aven Andy-koirasta. En ole ehkä koskaan lukenut monipuolisempaa kuvausta koiran persoonasta. Saatan muistaa lempikirjailijani ilmaisun väärin, koska edellisestä kirjallisesta tapaamisestamme on jo vuosia, mutta minulle tulee Vadista mieleen Kurt Vonnegut.
Henkilöhahmoista juontaa myös kirjan nimi: ”Jopa kaikkein läheisimmät ihmiset vaikuttivat niin vierailta, aivan kuin he tulisivat kuun pimeältä puolelta.”
* *
Kirjailija Urmas Vadi ja myös hänen viimeisin kirjansa Kuun toinen puoli on palkittu Virossa. Hän on kirjoittanut myös lukuisia näytelmiä.
Löysin viidentoista vuoden takaisen Tuglas-seuran artikkelin Vadista ja siinä kuvattu miehen uran alku on kuin ote hänen kirjastaan. Peruskoulun jälkeen poika ei oikein tiennyt mihin suuntaisi, joten hän aloitti rakennusalan opinnot. Puoli päivää talvisella työmaalla poraamassa maahan reikiä riitti ja rakennusmiehen alku löysi itsestään kirjailijan.
Kuun toinen puoli -kirjan Tom taas ei tunnu löytävän itselleen tulevaisuutta, vai ehkä sittenkin. Lopussa siintää toivo.
Sari Passaro
sari.passaro [at] gmail.com
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Turkka jätti jälkeensä konflikteja ja tuhoa, mutta myös uutta luovia teatteriesityksiä – arviossa Narri, nero nöyryyttäjä
KIRJAT | Hannu Harjun teos kertoo, kuinka arvottomuuden ja kyvyttömyyden tunteitaan lääkitäkseen Jouko Turkka koki tarvitsevansa muiden alistamista ja nöyryyttämistä.
Ukrainassa käytävä sota on läsnä, vaikka se ei näkyisi – arviossa Jevhenija Kuznjetsovan Niin kauan kuin on elämää
KIRJAT | Ukrainalainen Jevhenija Kuznjetsova on kirjailija, kääntäjä ja tutkijatohtori, jolta on ilmestynyt ja suomennettu kolme romaania.
Henri Hirvenojan Tuntematon talo Brysselissä on kuin Bryssel itsessään: helppo lähestyä, nähdä ja nauttia
KIRJAT | Hirvenojan teksti on silkkaa proosarunoutta, tiheärytmistä, eteenpäin puskevaa, mutta samalla havainnoissaan painavaa ja oivaltavaa; immersiivistä ilman teknologian tehokeinoja.
Turkka painuu lukijan mieleen kuin Jeesuksen kasvot Torinon käärinliinaan – arviossa Tiina Raudaskosken Ilmiantaja
KIRJAT | Nuori nainen haluaa valtaansa vimmatusti käyttävää miestä, ajatuksiaan sensuroimatta tursuilevaa olentoa, johon voi sulautua.







