Kuvat: SAGA Egmont
KOLUMNI | Antiikin Rooman kirjallisuus keskittyi usein sotaan ja politiikkaan, mikä tekee Marcus Tullius Ciceron puheesta yhä ajankohtaisen ja kiinnostavan.
”Cicero puhuu tieteiden ja taiteiden harjoittamisen hyödyllisyydestä; hän pitää niitä enemmän arvossa kuin riettaita huveja.”
Marcus Tullius Cicero: Puhe runoilija Archiaan puolustukseksi. SAGA Egmont, 2023. 28 sivua.
”Jos minussa, tuomarit, on jotain synnynnäistä kykyä, jonka pienuuden kyllä tunnen, tahi jotain harjaantumista puheiden pitämiseen, johon kieltämättä olen kohtalaisesti perehtynyt, tahi jonkinmoisia innokkaalla tieteellisellä työskentelyllä saavutettuja opinnollisia tietoja tällä alalla, jonka lähellä — sen tunnustan — kaiken elinaikani olen uskollisesti pysynyt, niin kaiketikin ensi sijassa juuri tämä A. Licinius milt’ei täydellä syyllä on oikeutettu minulta vaatimaan hedelmän korvaukseksi kaikista edellä mainituista perusteista.”
Näin alkaa roomalaisen filologian dosentin K. J. Hidénin suomennos vuodelta 1905 Marcus Tullius Ciceron (106 eaa.–43 eaa.) teoksesta Pro Archia eli Puhe runoilija Archiaan puolustukseksi 62 eaa. Jo pitkälti yli sata vuotta sitten käännetyn puheen on julkaissut uudelleen e-kirjana ja pokkarina SAGA Egmont vuonna 2023.
* *
Kyseessä on puolustuspuhe kreikkalaisen runoilija Aulus Licinius Archiaan Rooman kansalaisoikeuden puolesta. Cicero piti puheen Grattiusta vastaan, joka väitti Archiaan kansalaisoikeudet kavalletuiksi, ja juttua käsiteltiin valamiesoikeudessa vuonna 62 eea.
Ciceron vaiheita kirjailijana avataan riittävästi ennen varsinaista tekstiä luvussa M. Tullius Ciceron elämä ja teot. Ciceron vaiheet ovat värikkäät, hän oli mukana muun muassa laissa ja politiikassa. Hänen tuotannostaan on säilynyt kirjeitä, puheita, filosofisia teoksia ja retorisia kirjoituksia, joihin julkaisu lasketaan.
Puhe osoittaa, miten retoriikka yhdistettiin politiikkaan, vaikuttamiseen, lainsäädäntöön sekä filosofiaan. Antiikin Rooman kirjallisuus keskittyi usein sotaan ja politiikkaan, mikä tekee puheesta yhä ajankohtaisen ja kiinnostavan. Kautta Ciceron puheen tulee ilmi taiteiden arvostaminen.
Tuoreempaa suomennosta puheesta ei ole vuoden 1905 jälkeen julkaistu, joten puhe on jossain määrin unohdettu. Alkuperäisestä teoksesta välittyvät puheen nerokkuus ja rakenne, vaikka suomenkielisestä asusta välittyvätkin vanhat kielelliset tyylikeinot ja alkuperäistekstin orjallinen noudattaminen.
Puheen johdantoon kuuluvasta lainauksesta käy ilmi monimutkainen retorinen rakenne. Lukija toisinaan viedään pääaiheesta sivupoluille. Kuten alkusanat ja vetoomukset osoittavat, teos pyrkii herättämään kuulijassa tunteita, vihaa tai sympatiaa.
Teksti on täynnä puhetaidollisia ja oikeustieteellisiä hienouksia. Teksti edustaa kykyä ilmaista monimutkaisia asioita selkeästi. Mukana on useita hyvän puhujan argumentteja. Puhe etenee loogisesti niin, että tiiviissä, hyvin lyhyessä suomenkielisessä tekstissä on alussa johdatus, jota seuraa selonteko, todistelu ja loppulause.
Cicero puhuu tieteiden ja taiteiden harjoittamisen hyödyllisyydestä; hän pitää niitä enemmän arvossa kuin riettaita huveja.
”Kukapa siis minua sitten moittisi tai kuka minulle syyllä vihoittelisi, jos minä puolestani käytän näitten opintojen harjoittamiseen kaiken sen ajan, mikä muille myönnetään yksityisten asiainsa hoitamiseen, juhlapäivien ja leikkien viettämiseen tahi toisenlaisia huvituksia sekä suorastaan hengen ja ruumiin lepoa varten sen ajan, minkä muut omistavat varhain alkaviin pitoihin, noppapeliin tai pallonheittoon?”
Cicero myös pitää antiikin Kreikan teoksia merkittävinä, ja poimitut lainaukset osoittavat, että mukana on selkeästi kuvainnollista realismia. Cicero puheessaan vetoaa, miten roomalaiset sotilaat on tehty kunnioitetuksi merkittävien kirjailijoiden ja runoilijoiden kertomuksissa. Monet sotapäälliköt ovat käyttäneet ”otiessaan kirjailijoiden apua, ja näitä tekstejä muistellaan voitetuista sodista. Tekstiä voisi kuvailla taiteiden ylistykseksi, sillä Cicero avaa, miten monet roomalaiset suurmiehet ovat antaneet tunnustusta taiteelle. Runous ja taide ovat toimineet sodan airuina.
“Eihän kukaan ole niin nurjamielinen Runottarille, ett’ei hän kernaasti soisi töittensä ylistystä runoudella ikuistettavaksi. Kerrotaan Themistocleen (Themistokles), Ateenan mainioimman miehen, vastanneen häneltä kysyttäessä, kenenkä esitystä tai kenenkä ääntä hän mieluimmin kuunteli: Sen, joka hänen kuntoaan parhaiten ylistelisi. Niinikään tuo Marius myös erityisesti rakasti L. Plotiusta, (L. Plotius Gallus) koska hän luuli tämän henkensä lahjoilla voivan ylistellä tekojaan. Mutta edelleen hän on kokonaisuudessaan esittänyt sotaa Mithridateen (kolmas sota Mithridatesta, Pontuksen kuningasta vastaan) kanssa, mikä oli mahtava ja vaikea sekä monien vaihtelujen alainen käänteissään maalla ja merellä; ja tämä runoelma tuottaa loistoa niin hyvin tuolle ylen urholliselle, kuuluisalle L. Lucullukselle (L. Licinius Lucullus) kuin myös Rooman kansan nimelle.”
* *
Tekstiin syventyminen vaatii viiteselityksiin uppoutumista, joiden takaa heijastuu roomalainen laki ja yhteiskunta. Tekstistä välittyy myös hyvin roomalainen maine, elämä ja filosofia. Samoin puhe sisältää useita latinankielisiä alkuperäisnimiä, joiden suomenkielinen kirjoitusasu on muuttunut nykyisessä suomen kielessä. Termit, nimet ja paikannimet, joita puhe sisältää, on kuitenkin sisällytetty viitteisiin, piirre vaikuttaa jonkin verran alkuperäistekstin lukuelämykseen. Cicero päättää tiiviin, 14-lehtisen puolustuspuheensa asettamalla suuret taiteilijat jumalallisten nerojen joukkoon.
“Näin ollen pyydän teitä, tuomarit, koska suurissa neroissa tulee olla niin hyvin inhimillinen kuin jumalallinen suositus, pyydän teitä siten ottamaan hänet suojelukseenne, että selvästi nähdään, mitenkä te, sen sijasta että olisitte ankaruudessanne vahingoittaneet, olette lempeydessänne hänet vapauttaneet, sillä hän on aina ylistänyt teitä, teikäläisiä päälliköitä sekä Rooman kansan mainetöitä ja lupaa todistuksellaan ikuisesti tehdä kuuluisiksi nämä vast’ikään meitä ja teitä valtion sisäisessä elämässä kohdanneet vaarat ja kuuluu lisäksi niiden joukkoon, joita kaikkina aikoina ja kaikkien kansain keskuudessa on pyhinä pidetty ja niiksi nimitetty.”
Ciceron luoma kirjallisuus merkitsee paluuta eurooppalaisuuden juurille. Rooma ja sen kulttuuriperintö on aina inspiroinut taiteilijoita, ajattelijoita. Ciceroa on pidetty monesti klassisen latinan tyylipuhtaimpana edustajana, joten on hyvä ottaa klassikko haltuun ja tutustua tekstiin.
Mari Loponen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Retoriikassa voi olla eroja, mutta Sanna Marin ja Tulenkantaja-voittaja Riina Tanskanen puhuvat samoista asioista
KOLUMNI | Tampereen Kirjafestarit on teosten suurhyöky, jonka pyörteissä voi iskeä ahdistus, Maarit Saarelainen kirjoittaa kolumnissaan.
Sanna Marin ei pelkää omakehuja, ja se on miehille liikaa
KOLUMNI | Sanna Marinin Toivo on tekoja ei ole hyvä tai huono kirja. Se on hyvä tai huono sen mukaan, mitä mieltä lukija on Sanna Marinista.
Voisiko kulttuurin kello näyttää toisenlaista aikaa?
KOLUMNI | ”Kaikesta, mikä ei ole ihmisille arjessa taloudellisesti mahdollista, muodostuu ’luksusta’”, Jari Paavonheimo kirjoittaa kolumnissaan.
Anneli Jussilan kolumni: ”Viihdyttävästä Pentti Linkola -näytelmästä jää puuttumaan tärkeä taso”
KOLUMNI | Yli 30 vuotta Pentti Linkolan läheisesti tuntenut Anneli Jussila kirjoittaa Valkeakosken kaupunginteatterin Vain lintuja rakastanut -näytelmästä.