Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kari Pitkänen on lukenut unohtunutta suomalaista kirjailijasuuruutta ja odottaa Euga-kuoron konserttia Tampereen tuomiokirkossa.
1
Näinä päivinä on 80 vuotta siitä, kun tuolloin 8-vuotias äitini pakkasi nyyttinsä ja laukkunsa ja pelastui perheineen turvaan hyökkäyksen alta Karjalankannaksen Sakkolan Viiksanlahdesta. Äitini muistaa ensimmäisen pommikoneiden hyökkäyksen kesken koulupäivän. Kyläkoulun opettaja meni paniikkiin ja hätisti koululaiset ulos koulusta avoimelle pihalle. Osa lapsista juoksi turvaan ojaan ja seurasi siellä selällään maaten punatähtisten koneiden ylilentoa. Kaikki onneksi selvisivät ilman fyysisiä vammoja, mutta arvet jäivät: kun Venäjän ”pienet vihreät miehet” vuonna 2014 ilmestyivät Krimille, muistot ja pelot nousivat pintaan. Kävisikö meille taas samoin kuin vuonna 1939 ensin Virolle, Latvialle ja Liettualle?
En tiedä toista taideteosta, joka paremmin kiteyttäisi 400 000:n talvi- ja jatkosodan evakon tunnot kuin Veikko Lavin Evakon laulu. ”Illalla kun äiti peitti mua nukkumaan…”. Jo haikeista ensitahdeista ja -sanoista lähtien vatsaa kuristaa ja silmät hikoavat. Anneli Saariston tulkinta vuodelta 1985 on unohtumattoman herkkä ja itse koetun tuntuinen. Evakon laulusta ei syyttä ole tullut karjalaisten kolmas kansallishymni Maamme-laulun ja Karjalan kunnailla -sävelmän lisäksi. Mutta kovista kokemuksista selvittiin: ”Kyyneleiden määrää vain en enää ole muistanut, karjalaisten elon tahtoa ei sota suistanut.” Mikä muu Suomen heimoista olisi pystynyt samaan? Hämäläiset? Epäilen.
2
Nuorten miesten klassinen kuoro on jo sinänsä harvinaisuus, mutta mieskuoro Euga laittaa vielä paremmaksi. Se syntyi turkulaisten ja tamperelaisten laulajien yhteistyönä, ja nyt mukana on miehiä myös Helsingistä ja Jyväskylästä. Kuorolaisten keski-ikä on noin 25 vuotta, ja moni heistä opiskelee ammatikseen musiikkia. Ohjelmisto ulottuu gregoriaanisesta kirkkomusiikista oman aikamme kotimaisiin kantaesityksiin. Euga on menestynyt kilpailuissa ja edustanut maata kansainvälisestikin. Kuoron taiteellisena johtaja toimii Visa Yrjölä.
Lauantaina 7. joulukuuta Eugan voi nähdä ja kokea Tampereen tuomiokirkossa kello 19 alkaen – ilmaiseksi! Konsertti on osa Eugan Hankien kätkemää -joulukiertuetta, ja ohjelmassa on muun muassa kuorolaisten uunituore joululaulu. Ilmaisen sisäänpääsyn toivotaan tuottavan Eugalle uuden yleisöennätyksen. Toimintaa voi toki tukea maksamalla vapaaehtoisesti käsiohjelmasta. Sen hinta on 12–20 euroa, mahdollisista ikäalennuksista riippuen.
3
Suomen yksi kuuluisimmista lentävistä lauseista löytyy kiveen hakattuna Suomenlinnan Kuninkaanportista: ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi eläkä luota vieraaseen apuun.” Augustin Ehrensvärdin ruotsiksi (!) taltioimaan viestiin on viitattu usein ties missä tarkoituksissa. Minulle sen merkitys kirkastui uudelleen lukiessani Helsingin Sanomien ajankohtaista Talvisota-teemaliitettä. Toimittaja Unto Hämäläisen hienossa artikkelissa kerrotaan Suomen Yhdysvaltain lähettilään Hjalmar Procopén ja presidentti Franklin D. Rooseveltin tapaamisesta elokuussa 1939 ja lähettilään siitä kirjoittamasta muistiosta. Roosevelt oli jo tuolloin paljastanut tiedustelulähteistä saamansa tiedon, jonka mukaan Saksa ja Neuvostoliitto olivat jakaneet Itä-Euroopan etupiireihin ja Suomen joutuneen käytännössä itänaapurin armoille.
Suomessa varoituksiin ei uskottu, mikä jo sinänsä on käsittämätöntä. Sotahan siitä seurasi – ja lähes apokalyptinen jääminen taistelemaan yksin maailman tuolloin suurinta armeijaa vastaan. Suomen hylkäsivät kylmästi vuorollaan Saksa – myöhempi liittolainen – Iso-Britannia, virallinen Ruotsi ja muut Pohjoismaat sekä Yhdysvallat, joka kieltäytyi edes myymästä aseita. Sen hetken maailmanhistoriassa Suomi oli totaalisen yksin ja lähellä kansanmurhaa, kuten historioitsija Teemu Keskisarja on todennut. Vanki- ja keskitysleirit sekä väestön pakkosiirrot odottivat Baltian malliin ja olisivat toteutuneet, elleivät hullut suomalaiset olisi pitäneet loppuun saakka pintaansa armottoman pakkastalven keskellä. Se jos mikä oli uroteko, vaikka sodan mielettömyydestä sinänsä voi olla vain yhtä mieltä. Tosin näin on hyvä sanoa sen, joka edellisten sukupolvien ansiosta on saanut kasvaa aikuiseksi maailman mittakaavassa melko ainutlaatuisessa yltäkylläisyydessä ja turvallisuudessa.
4
Tatu Georg Adolf Wahlstén (1912–1942) on nyttemmin lähes unohtunut suomalainen kirjailijasuuruus. Vuonna 1935 sukunimensä Vaaskiveksi vaihtanut sanaseppo muistetaan ehkä parhaiten runoilija Elina Vaaran puolisona, joka avioliiton ohessa toteutti tarkalleen ikiaikaista taiteilijamyyttiä: kirjoitti ja työskenteli herkeämättä, tupakoi kuin korsteeni, eli lähinnä kahvilla, sairasti suolitulehdusta ja menehtyi kolmekymppisenä sydänkohtaukseen. Siinä ohessa Vaaskiveltä julkaistiin kahdeksan vuoden aikana 13 teosta ja sen päälle kolme kirjaa postuumisti kuoleman jälkeen.
Vaaskiven pääteos on vuosina 1941–1942 kirjoitettu Yksinvaltias. Sen päähenkilö on työorientoitunut, syvästi epäluuloinen ja sisäänpäin kääntynyt Rooman keisari Tiberius, joka lopulta ihmisten ja salaliittojen pelossa hallitsi 12 vuoden ajan Roomaa Caprin saaren linnastaan käsin.
Ja miten Vaaskivi kirjoittaa! Kirjan 737 sivuun on pakattu vielä mittavampi historian ja sen yksityiskohtien tuntemus kuin Waltarilla, ja tekijä kuljettaa mukana toista sataa henkilöä tarinankäänteineen. Kieli on kuvailevaa, koukeroista ja tavattoman kaunista. ”Ja sydän läppää ontelossaan hellän raskaana lihasmöhkäleenä kuin veripunainen huojuva kuokka.”
Välillä kerronta muuttuu raskaaksi, mutta parhaimmillaan Vaaskivi kertoo koskettavasti lapsen valmistautumisesta teloitukseensa – kylmäävän vaikea aihe – tai roomalaissenaattorin viimeisistä hetkistä ennen itsemurhaa. Entä kuinka jälkimaailma arvostaa tällaista kynänkäyttäjää? Priimakuntoinen (siis lukematon?) Yksinvaltias irtosi viiden euron kirjaalaarista viime kesänä Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivillä.
5
Yksi maailman ykköslaulajista ja esiintyjistä, venäläinen baritonitähti Dmitri Hvorostovski menehtyi aivokasvaimeen kaksi vuotta sitten. Mikä menetys! Kun nyt katsoo Moskovan Punaisella torilla taltioitua suurkonserttia kesäkuulta 2013, voi vain ihailla miehen lahjoja, heittäytymistä ja aitovenäläistä kykyä vangita yleisö täysin pihteihinsä. Yhtään heikommaksi ei jää konsertin toinen solisti, sopraano Anna Netrebko. Tähtiä säestävät Venäjän valtion akateeminen sinfoniaorkesteri ja -kuoro, joita luotsaa Constantine Orbelian. Ohjelmisto kuljettaa kuulijat italialaisten ja venäläisten aarioiden ja kuoro-osuuksien kautta itse paraatipaikalle. Viimeinen kappale on yhdessä yleisön kanssa laulettu Moskovan illat juuri sillä hetkellä, kun vaalea kesäyö tummuu suurkaupungin ylle. Miten slaavilainen tunnelma!
Konsertti on katsottavissa tekstitettynä Yle Areenassa vielä 20 vuorokauden ajan ja löytyy hakusanoilla ”Netrebko ja Hvorostovski”.
Kari Pitkänen
