Onnellinen, kiitollinen, helpottunut, huojentunut ja kannustettu. Näin kuvaili Marisha Rasi-Koskinen tunnelmiaan Finlandia-palkintojuhlissa.
Marja Aaltio, teksti ja kuvat
Finlandiat on taas tältä vuodelta jaettu. Voittajat valitsee kussakin sarjassa yksinvaltias diktaattori. Valitsijat vaihtuvat joka vuosi.
Voittajia juhlittiin Helsingissä Bio Rexissä.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajasta päättänyt muusikko ja näyttelijä Olavi Uusivirta totesi, että yhden nostaminen muiden yläpuolelle on mieletön tehtävä, johon on kuitenkin ryhdyttävä.
Uusivirta kuvaili omaa valintaansa, Marisha Rasi-Koskisen teosta Auringon pimeä puoli, otteessaan pitäväksi, kysymyksiä herättäväksi ja aivoja stimuloivasi dystooppiseksi fantasiaksi.
– Voittajaksi valikoitui lopulta kirja, joka jäi voimakkaimmin kummittelemaan. Lukukokemus on kuin pitkä ja psykedeelinen uni, josta tuntee heräävänsä monta kertaa saamatta lopullista varmuutta valvetilan todellisuudesta, kuvailee Olavi Uusivirta teosta.
Pari tuntia myöhemmin, juhlan hälinässä, kirjailija Marisha Rasi-Koskinen kertoo tuntevansa itsensä kannustetuksi ja kiitolliseksi. Auringon pimeä puoli on hänen ensimmäinen nuortenkirjansa.
– Kohdeyleisö on uusi. Ovathan siellä tietenkin ne aikuiset luottolukijat, jotka aina lukevat kirjojani, mutta olisi hienoa, jos myös nuoret löytäisivät kirjan. Siksi on tietenkin hienoa, että kirja on esillä ja saa lukijoita, pohtii Rasi-Koskinen palkintojenjaon jälkeen.
Voittajat kokoontuivat Bio Rexin parvelle kuvattaviksi ja haastateltaviksi. Ennen mediapyöritystä oli kuitenkin aikaa nostaa malja voiton kunniaksi.
Pohdinta oli jatkoa kiitospuheelle, jossa Rasi-Koskinen kiitosten lomassa pohti nuorten lukemista ja kirjallisuuden merkitystä.
Hän nosti esiin kriitikoiden, bloggareiden ja tiedotusvälineiden tärkeän työn. Kritiikeissä, tapahtumauutisissa ja keskusteluissa nostetaan esiin lasten- ja nuortenkirjallisuutta sen itsensä vuoksi, ei vain huolipuheen varjolla.
– On tosi tärkeää, ettei puhuttaisi vain huolesta. Kyllä minäkin olen huolissani lukemisesta, mutta nuortenkirjallisuuden ei pidä olla vain reagoimista siihen, että nuoret eivät lue. Emme kirjoita, eikä meidän pidä kirjoittaa vain siksi, että nuoret eivät lue, vaan siksi, että nuoret lukevat, Rasi-Koskinen muistuttaa.
Hänelle on tärkeää kirjoittaa taide ja kirja edellä. Hän kirjoittaa kirjan itsensä vuoksi, rakkaudesta sanoihin, lauseisiin, tarinoihin, kokeileviin rakenteisiin, kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen. Hänelle kirja ja taideteos on olemassa siksi, että se on. Se on syy itseensä, kuten Rasi-Koskinen asian muotoilee.
Finlandia-palkintoja jaetaan kolmessa kategoriassa. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden lisäksi palkitaan tietokirja ja romaani.
Jenni Räinä (vas.), Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Anssi Jokiranta ovat tehneet journalistisen tietokirjan metsästä. Metsä meidän jälkeemme voitti tietokirjallisuuden Finlandian.
Tietokirjapalkinnon vei kolmen toimittajan ja valoyhden kuvaajan teos Metsä meidän jälkeemme. Se on journalistinen tietokirja, joka etsii vastauksia kysymyksiin miten metsällä menee ja mikä on metsän tulevaisuus.
Kirjan ovat tehneet Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä. Heitä yhdistää paitsi journalismi, myös Pohjois-Suomi, tai pohjoisuus, kuten Jenni Räinä kiitospuheessa asian ilmaisi.
– Olemme pohjoisen läpäisemiä. Pohjois-Suomi on antanut meille vapauden tehdä tämä kirja, Räinä sanoi.
Tietokirjallisuuden Finlandia-voittajan valinnut emeritusprofessori ja tietokirjailija Sixten Korkman perusteli valintaansa sillä, että teoksen aihe on tärkeä.
– Jokaisella meistä on suhde metsään, jossa ulkoilemme, virkistymme, poimimme marjoja, keräämme sieniä, kenties metsästämme. Suomen talous on kautta aikojen nojannut metsiin. Metsäteollisuuden merkitys viennin ja koko kansantalouden kannalta on iso, totesi Korkman perusteluissaan.
Korkmanin mukaan kirja on kiihkoton, mutta otteeltaan kriittinen ja esittää Suomen metsäpolitiikasta karun kuvan. Se ei väitä olevansa koko totuus, mutta on painava puheenvuoro metsäpoliittiseen keskusteluun.
Kaunokirjallisuuden Finlandian valitsi Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila. Hän valitsi kuuden ehdokkaan joukosta Pajtim Statovcin Bollan.
– Teos jätti minuun syvät jäljet. Se on raju, väkivaltainen, rumakin. Se koettelee lukijaansa, mutta palkitsee myös, summasi Ylä-Anttila lukukokemustaan.
Rajuuden vastapainoksi kirjan kieli on hänen mukaansa kaunista, jopa aforistista.
Pajtim Statovci haastateltavana Bio Rexin parvekkeella. Varsinkin kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajaa vietiin haastattelusta toiseen. Muiden kategorioiden voittajilla näytti olevan vähän rauhallisempaa.
29-vuotias Pajtim Statovci on nuorin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja. Bolla on hänen kolmas teoksensa. Esikoisteos Kissani Jugoslavia sai Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon.
Bolla kertoo kahden miehen rakkaudesta. Heistä toinen on albaani, toinen serbi, ja eletään vuotta 1995. Kosovon sota on alkamassa.
Pajtim Statovci muutti Suomeen 2-vuotiaana Kosovosta perheensä kanssa.
Kiitospuheessaan Statovci puhui kiitollisuudesta, sillä kiitollinen hän on.
– Kiitollisuus on tunne, joka on tavalla tai toisella seurannut minua pitkän matkan. Tunne, joka on lävistänyt tähänastisen urani hienoimmat hetket, ehdottomasti myös tämän, sanoi Statovci puheessaan.
Kiitollisuus on myös tunne, jota Statovcin on muualta Suomeen tulleena toivottu tuntevan, vaikka hän ei juuri silloin ole kyennyt tuntemaan kiitollisuutta. Tunnetta on jopa vaadittu häneltä, koska vaatijoiden mielestä muutto Suomeen on antanut hänelle mahdollisuuden tehdä kirjailijan työtä.
– Kiitollisuuden tunnetta ei voi pakottaa, sitä ei voi toiselta vaatia, ei edes itseltään, sillä se on etuoikeus, joka ansaitaan, Statovci sanoi.
Statovci muistutti, että vaikka elämme aikaa, joka on monin tavoin väkivaltainen, meillä kaikilla on kuitenkin paljon syytä kiitokseen ja kiitollisuuteen.
Kun palkinnot on jaettu, alkaa voittajien pyöritys haastattelusta toiseen. Se on sivusta katsoenkin täyttä työtä.
