Levykatsaus: Ikonika, Aivovuoto, Austra, Teitur

16.05.2020
Aivovuoto2019 AnttiSepponen 1

Aivovuoto. Kuva: Antti Sepponen

LEVYT | Pasi Huttusen kokoamassa levykatsauksessa viileitä tuulahduksia klubeilta, erilaista suomiräppiä, mielipiteet jakavaa poppia ja normcorea Färsaarilta.

”Aivovuodon levyn helmenä joukossa erottuu Fly Shit. Kappale kertoo tarinan kärpäsestä, joka ei pidä paskasta, mutta jota yhteisö painostaa sitä silti syömään. Koska niin vain kuuluu tehdä. Kukapa ei samaistuisi.”

ARVOSTELU

Ikonika: Bodies EP

3.5 out of 5 stars

Aivovuoto: Liikkeellä

4 out of 5 stars

Austra: HiRUDiN

3 out of 5 stars

Teitur: Modern Era EP

4 out of 5 stars

Viileä tuulahdus klubeilta

Bodies (Don’t Be Afraid, 17.4.2020) on viileän katu-uskottavaa elektro-soul-meininkiä, jota kuuntelee mielikseen. Tiivis EP pitää tiukasti otteen punaisesta langasta ja pysyy kiinnostavana. Tämä arvio on ihmiseltä, joka ei juurikaan tunne artistia eikä genreä, mutta Ikonika-nimellä toimiva Sara Abdel-Hamid tekee kuuntelusta satunnaiselle vierailijallekin helppoa ja miellyttävää.

Ikonika rajaa äänimaisemansa taitavasti ja saa paljon irti hillitystä valikoimastaan. Sellaisen hämyisen, tyylikkään, mutta romanttisesti rapistuvan klubin tunnelma on vahva. Urbaania, mutta ei liian kovaa tai kylmää. Särmää on, mutta ei liian viiltävää.

Konemusaa tulee silloin tällöin taustamusiikkina töitä tehdessä, mutta kun sitä keskittyy kuuntelemaan, niin jyvät erottuvat akanoista äkkiä. On oikeastaan todella yllättävää, kuinka paljon täysin tyhjänpäiväistä konekamaa tulee vastaan. Tekemisessähän ei ole edes todellisuus rajana. Ikonikan EP menee sinne merkityksellisen ja mielekkään puolelle.

Lupa olla erilainen

Jodarokin ja tuottajakaksikko K.V.N:n ja Lobon Aivovuoto on mainio orkesteri, joka ponnistaa marginaalista hitusen vainoharhaisine, tyylikkäine ja hyvin ajassa kiinni olevine sävyineen. Äskettäin julkaistu kolmas albumi Liikkeellä (Warner/Monsp, 3.4.2020) on tasapainoinen ja hyvää soundia puskeva tuotos, jossa lyriikat ovat keskimäärin mahtavia.

Todellisena helmenä joukossa erottuu Fly Shit. Kappale kertoo tarinan kärpäsestä, joka ei pidä paskasta, mutta jota yhteisö painostaa sitä silti syömään. Koska niin vain kuuluu tehdä. Kukapa ei samaistuisi.

Äänimaailma viittailee kasarin ja ysärin elokuviin, mutta retroilusta ei ole kysymys. Jos sitten retroiluksi ei lasketa sitä, että on tehty poikkeuksellisen ehjä albumimuotoinen kokonaisuus. Popkulttuuriviitteet värittävät kappaleita sopivasti määrittämättä musiikkia liikaa.

Vuonna 2013 ilmestynyt esikoislevy Aivovuoto oli kokonaisuutena hajanaisempi, mutta erinomainen sekin. Välillä ilmestynyt pitkäsoitto ja EP:t ovat jääneet vähemmälle kuuntelulle, mutta Liikkeellä houkuttelee palaamaan myös niihin.

Mielipiteet jakavaa poppia

Austra on kiinnostava, mutta myös jokseenkin vaikeasti lokeroitava artisti. Uusi levy HiRUDiN (Domino, 1.5.2020) ei tee muutosta tähän. Katie Stelmaniksen hyvin tunnistettava ääni ja laulutapa yhdistyvät popälykkäisiin sovituksiin ja suureellisiin rakenteluihin lapsikuoroineen ja isoine soundeineen. Tietty outous on tuonut kiinnostavuutta orkesterin aiemmille levyille ja niin nytkin.

Levyn lyriikoissa ollaan epäonnistuneissa suhteissa ja vastaavissa vastoinkäymisissä, joista on laulettu niin paljon, että lyriikoihin on vaikea kovin kiinnostuneesti paneutua. Stelmaniksen laulua kuuntelee silti mielikseen ja hiukan aiempaa vähemmälle jäävät klubimusiikin äänimatot tekevät kuuntelukokemuksesta seesteisemmän ja rauhallisemman. Siinä mielessä tehdään vähän paluuta Austran esikoisen Feel It Breakin (2011) suunnalle.

Ei Austraa koko ajan kuuntele, mutta HiRUDiNista tulee luultavasti yksi niistä levyistä, joihin esikoislevyn ohella palaa aika ajoin.

Normcorea Färsaarilta

Erittäin taidokasta, vaihtelevaa, kiehtovaa ja mukaansatempaavaa poppia, joka tekee vaikutuksen siitä huolimatta, että roso ja särö puuttuvat käytännössä kokonaan.

Färsaarilta tuleva Teitur on minulle uusi tuttavuus, mutta Modern Era EP (Arlo and Betty, 24.4.2020) on erittäin mukava ensikohtaaminen. Biisit ovat sellaisia, joita voisi hyvin kuvitella esimerkiksi Eurovision laulukilpailuihin biiseiksi, joita ennustellaan ennakkosuosikeiksi, mutta jotka eivät kuitenkaan voita, koska itäeurooppalaiset äänestelevät toisiaan.

Etenkin kappale Clara on ilahduttavan toteava ja huoleton kuvaus sukupuolijärjestelmän murtumisesta: ”She’s not a tomboy / she’s just Clara”. Kappaleessa havainnoidaan, että tällaista tämä on nykyään eikä ahdistuta tai paheksuta.

Tässä meillä tuntuu olevan maailmaan rakastavasti, mutta ihmetellen suhtautuva runopoika, jonka lähtökohtana ei ole eskapismi vaan ympäröivän todellisuuden tarkastelu. Meininki on tavallaan arkista, mutta niin sympaattisella tavalla ja pop-koukut tuovat siihen leikkisyyttä.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua