Stiller, Garbo ja minä -dokumentti esitetään ensimmäisen kerran 30 vuoteen ja se on ehdottomasti katsomisen arvoinen elämys. Eikä vain puhuvan koiran takia.
Hanna Telakoski
Vuonna 1988 valmistuneessa dokumentissa Stiller, Garbo ja minä nuori Ruben Stiller on kuulun isosetänsä Mauritz Stillerin (1883–1928) eli Mojen jäljillä. Dokumentti esitetään nyt ensimmäisen kerran 30 vuoteen. Se on ehdottomasti katsomisen arvoinen elämys. Pelkästään puhuvan koiran mukanaolo riittäisi minulle, mutta dokumentin avut eivät tähän fantastiseen yksityiskohtaan jää.
Dokumentti koostuu tuokiokuvista, joissa nuori Ruben Stiller liikkuu puhuvan koiran, bostoninterrieri Nadjan kanssa niin Helsingissä kuin Tukholmassa tutkimassa isosetänsä Mojen elämänvaiheita. Koiraa kiinnostaa lähinnä Mojen koiran Charlien elämä.
Rubenin mukaan ohjaaja Mauritz Stilleristä ovat kunnian ottaneet ruotsalaiset. Hän on kuitenkin suomalainen ja voitaneen sanoa, kansakuntamme merkittävin ja maineikkain elokuvaohjaaja. Stiller on Greta Garbon (1905–1990) löytäjä ja ainoa suomalainen, jolla on tähti Hollywoodin Walk of Famella. Omassa sivistyksessäni oli tässä kohtaa aukko, joka nyt paikattiin kerralla kuntoon.
* *
Koiran äänenä on Elina Salo. Valinta on nerokas. Tunnistan äänen heti, mutta tarkistan vielä lopputeksteistä. Pääsen nopeasti eroon Pikku Myy -assosiaatiostani.
Koiran rooli dokumentissa on ainakin minulle hyvin olennainen. Tunnen hykerryttävää toivoa ja pehmeää iloa yhä, kun ajattelen koiran ensimmäisiä repliikkejä ja hölmistynyttä Rubenia kylvyssä. Samalla koira edustaa tavallaan sitä, kuinka ihmisen elämä koostuu lukemattomista tasoista ja mahdollisista maailmoista, joista vain osa käy toteen. Outo ja absurdi ovat läsnä arjessamme.
Mauritz ja Charly.
Dokumentin tunnelmaa rakentaa myös 1980-lukulainen katukuva niin Helsingissä kuin Tukholmassa. Vielä syvemmälle historian usvaan päästään vanhojen valokuvien ja filminpätkien avulla.
Musiikkina dokumentin aihetta korostaa mykkäfilmille ominainen piano (Asser Fagerström). Lisäksi Yarin kitarointi luo ilmavan, hieman pysähtyneen ja ajattoman tunnelman jo ensimmäisistä kuvista.
* *
Ruben koirineen seuraa elokuvateatteri Orionissa isosetänsä elokuvaa. Aika näyttäytyy sivuseikkana, pyyhkiytyy katsojan ja filmin välistä, vetää heidät yhdeksi. Mykkäelokuvan ylinäytelty lumo vyöryy valkokankaalta ja pohjustaa Rubenin matkaa isosetänsä historiaan.
Ruben istuu kirjojen, vanhojen valokuvien ja kirjeiden keskellä juuri sen oikean keltaiset sukat jalassaan ja piirtää mieleensä kuvaa isosetänsä elämästä. Taustalla vilahtavat jazz-vinyylit täydellistävät kokonaisuuden.
Dokumentissa yhdistellään taitavasti pienimuotoista dramatisointia ja välittömiä haastatteluja ja kuvataan Mojelle tärkeitä paikkoja. Äänessä ovat Mojen suoraan ja välillisesti tunteneet työtoverit ja ystävät, näyttelijät sekä nuori Ruben Stiller ja Nadja-koira.
Mauritz Stillerin vanhemmat olivat venäläisiä, mutta hän syntyi Helsingissä 1883. Mojen kohtalon ja taiteellisen luomisvoiman kannalta oleelliseksi nousee hänen elämänsä raadollinen alku. Hänen äitinsä kuoli oman käden kautta, kun Moje 4-vuotias. Isä menehtyi vain kuukautta myöhemmin.
Lapsuus lienee näyttäytynyt turvattomana ja vaikuttanut Mojeen syvästi, mutta toiminut myöhemmin myös luovuuden ja taiteellisen ilmaisun lähteenä ja katalyyttinä.
* *
Hollywood-ohjaajana mainetta niittänyt Mauritz Stiller tunnetaan siis myös Greta Garbon löytäjänä. Yksi keskeinen kysymys dokumentissa on Stillerin ja Garbon suhteen punnitseminen.
Mojen ura alkaa 1900-luvun alussa Tukholmassa teatterin ja myöhemmin elokuvan parissa. Hän näkee nuoressa Greta Garbossa huimaa potentiaalia. Garbosta tulee ikään kuin hänen luomuksensa. Mojea kuvataan luonteeltaan tuliseksi, mutta itsensä hillitseväksi, karismaattiseksi ja buddhamaiseksi hahmoksi. Hän on ulospäin kova, mutta pohjimmiltaan herkkä.
Garbon ja Mojen suhteessa nähdään isä-tytär-dynamiikkaa. Heidän ikäeronsa on 20 vuotta. Suoraa eroottista kiinnostusta heidän välillään ei liene ollut – Stiller oli homoseksuaali – mutta heidän välillään oli poikkeuksellisen voimakasta vetovoimaa. Mojen rakkautta Garboon kuvataan rakkaudeksi taiteeseen ja hänen omaan visioonsa Garbosta.
Mauritz Stillerin rakkautta Garboon kuvataan rakkaudeksi taiteeseen ja hänen omaan visioonsa Garbosta.
Garbo oli omalle ajalleen poikkeuksellinen näyttelijätär. Harteikas nainen, kookkaampi kuin tuon ajan ideaalin sirot ja pienet näyttelijättäret. Stiller oiotutti Garbon hampaat ja laittoi hänet laihdutuskuurille.
Hollywood ei osoittautunut Mojen työtavoille otolliseksi. Hän kuvasi työtapaansa prosessina, jossa elokuva kuvataan kahdesti: ensin studiolla, sitten leikkauspöydällä. Hollywoodissa työnjako oli kuitenkin jyrkkää ja ohjaajan mahdollisuudet vaikuttaa käsikirjoituksiin heikot. Roolitukset tulevat annettuina ja leikkauksen hoitaa ammattileikkaaja. Moje ei ole omimmillaan näin toimittaessa.
Yhteistyö Metro-Goldwynin käy mahdottomaksi ja päättyy. Samalla Stilleriltä viedään mahdollisuus työskennellä Garbon kanssa. Se on hänen näkökulmastaan suurin menetys.
* *
Entä sitten Charly, Mojen koira, josta puhuva koira Nadja malttamattomana haluaa löytää tietoja?
Koirat olivat keskeisessä roolissa Mauritz Stillerin elämässä. Charly kuvataan äksyksi koiraksi, jonka Stiller tarpeen tullen usutti vihamiestensä kimppuun. Charlyn erikoisosaamista oli lahkeeseen kiinni käyminen ja siksi parivaljakkoa usein välteltiin.
Nadja kuuntelee järkyttyneenä kertomusta Charlyn äkillisestä menehtymisestä. Nadja etsii myös Charlyn hautaa, tuloksetta. Koiraesi-isä on jäänyt ristittä.
* *
Dokumentti on menneiden aikojen haikeaa ja surumielistäkin kertausta. Samalla se huokuu ajan kerroksellisuutta ja ihmiselämien samankaltaisuutta. Filminpätkistä katsoo poikkeuksellisen karismaattinen mies.
Ihmiselon mysteeri ja katoavaisuus ovat läsnä konkreettisella tavalla. Alaston Ruben varjonyrkkeilee Mojen aikoinaan asuttaman huvilan pihamaalla. Puhuva koira seuraa ikkunasta. Huvila on säilynyt lähes samassa kunnossa kuin Rubenin isosedän siellä majaillessa. Ruben kuvaa kokemustaan paikasta mahtavaksi, mutta samalla aavemaiseksi. Tunnelma välittyy katsojalle.
Dokumentti tavoittaa oikean elokuvan keskeisiä elementtejä ja ihmiselon mysteereitä. Se sisältää alastomuutta, ja pohdinnassa risteillään libidon roolin ja taiteellisen luomisen syntyjuurilla. Tätä ei tehdä eksplisiittisesti, mutta kokonaisuus piirtää kuitenkin selkeää, jopa psykoanalyyttista kuvaa.
Mauritz Stiller Gösta Berlingin taru -elokuvan kuvauksissa. Elokuvasta tuli Greta Garbon läpimurto.
Reaalielämän summittaisiltakin vaikuttavat tapahtumat vaikuttavat ihmisen kohtaloon ja muokkaavat keskiössä olevan lahjakkaan ohjaajan potentiaalin esiintuloa. Eletty elämä kirjoittaa omaa tulevaisuuttaan.
Minulle olisi riittänyt pelkästään 1980-luvun voimallinen läsnäolo ja se puhuva koira. Nyt sain paljon enemmän. Stiller, Garbo ja minä on hieno, todella hieno dokumentti, joka on ilmava, mutta täynnä tiivistä kerrontaa ja ajankuvaa.
Absurdin hykerryttävät yksityiskohdat ja ihanan normaali 1980-lukuinen elämänmeno tekevät elämästäni hetkessä ainakin hetkellisesti laadukkaampaa. Tunnen rauhaa, toivoakin.
Stiller, Garbo ja minä (Stiller, Garbo och jag)
Claes Olssonin ja Alvaro Pardon dokumenttielokuva Mauritz Stilleristä (1883–1928) vuodelta 1988.
Päärooleissa: Ruben Stiller ja puhuva koira Nadja (Elina Salo)
Tuotanto: Kinotuotanto Oy, Yleisradio, FST
Kesto: 49 minuuttia
Mauritz Stiller Teemalla
Teema ja Yle Areena esittävät Stiller, Garbo ja minä -dokumentin lisäksi neljä Mauritz Stillerin harvinaista mykkäfilmiä:
- Johannes Linnankosken romaaniin pohjaavan Laulun tulipunaisesta kukasta
- komediaksi luonnehditun Erotikonin
- jännityskertomuksen Aarne-herran rahat
- Greta Garbon läpimurtoelokuvan Gösta Berlingin taru
Laulu tulipunaisesta kukasta esitetään Teemalla torstaina 30.5. klo 12.00. Sitä seuraa dokumentti Stiller, Garbo ja minä klo 13.42.
Kaikki mainitut elokuvat ja dokumentti tulevat Areenaan katsottaviksi 30.5. Elokuvat ovat Yle Areenassa katsottavissa 60 päivää, dokumentti 90 päivää.
Laulu tulipunaisesta kukasta on ensimmäinen neljästä Yle Teeman näyttämästä Mauritz Stiller -mykkäelokuvasta.
