Spider-Man: Far from Home on Marvel-elokuvasarjan 23. elokuva – ja sarjan riskitöntä keskitasoa

11.07.2019

Elokuva-arvio: Tämän kesän ehkä suurimmassa hittielokuvassa Peter Parker seikkailee Euroopassa sekä omana itsenään että Hämähäkkimiehenä. Riikka Oksanen ja Ville Aalto lähtivät seikkailuun.

VA: Marvel-elokuvien ongelma on jossain määrin se, että ne ovat keskenään liian samanlaisia. Leffat ovat parhaimmillaan silloin, kun ne ottavat reippaasti vaikutteita muista genreistä. Kummatkin uudet Spider-Man-elokuvat ovat onnistuneita romanttisia teinielokuvia, ja Thor: Ragnarok oli hienoa psykedeelistä scifiä. Captain America: Winter Soldier pyrki olemaan vakoojajännäri, ja hyvä niin, mutta se genre ei taas ollut tekijöillä ollenkaan hallussa.

RO: Mietin elokuvan aikana, että uusi Spider-Man olisi toimivampi teineille suunnattuna sarjana, jossa lukioikäiset ratkoisivat viikoittain jotain pienempiä ongelmia kuin maailmanloppu – no, ehkä yksi maailmanloppu per kausi, korkeintaan. Silloin hahmoihin ehtisi tutustua paremmin ja heistä myös välittäisi enemmän. Nyt täytyy myöntää, että Far from Homen aikana pääsin jopa tylsistymään. Teiniromanssit ovat aivan OK, kun hahmoja tuntee syvemmin, mutta tähän en päässyt tempautumaan mukaan.

VA: Olin yllättynyt kuinka paljon edellinen sarjan elokuva, Infinity War, sykähdytti minua ja toi elokuvateatterissa jopa kyynelet silmiin. Far from Home oli ajoittain hauska ja vähän jännittävä, mutta ei se saanut tuntemaan mitään sen syvempää. Tuntui siltä, että taas yksi uusi osa loputtoman tuntuisessa Marvel-sarjassa on katsottu.

RO: Mysterio (Jake Gyllenhaal) pahiksena oli kiinnostava, mutta hänestä olisi saanut vielä enemmän irti, jos tekijät olisivat uskaltaneet ottaa riskejä. Mysterion luomista illuusioista olisi voinut saada aikaiseksi melkoisen painajaismaailman. Illuusiokohtaukset olivat elokuvan parasta antia, mutta ne jäivät nopeiden leikkausten tykittelyksi ja muutamaksi hauskaksi jipoksi sen sijaan että niitä olisi hyödynnetty juonen ja tunnelman kannalta luovemmalla tavalla.

Jake Gyllenhaal on Mysterio.

VA: Jake Gyllenhaal Mysteriona oli ehdottomasti elokuvan paras asia. Toivottavasti tämä rooli oli jonkinlaista laastaria yhdelle sukupolvensa lahjakkaimmista näyttelijöistä, joka ei ole koskaan saanut esittää valkokankaalla varsinaista supersankaria. Ylipäätään onnistunut roolitus kantoi elokuvaa hyvin pitkälti. Tom Holland on niin hyvä Hämähäkkimies kuin saatan kuvitella, ja Marisa Tomein esittämän Aunt Mayn ja Jon Favreaun Happyn välisestä varttuneempien ihmisten romanssista voisin katsoa vaikka kokonaisen elokuvan.

RO: Tom Holland on todellakin nappivalinta. Paljon parempi valinta kuin edeltäjänsä Tobey Maguire tai Andrew Garfield.

VA: Kaikkien supersankarien ytimessä on jonkinlainen haava. Teräsmiehellä se on kipuilu inhimillisyyden ja yli-inhimillisyyden välillä. Batmanilla se on valinta koston ja oikeudenmukaisuuden välillä. Hämähäkkimiehellä kyse on suuren voiman mukanaan tuomasta vastuusta. Elokuva yritti aivan asiallisesti käsitellä hahmon olemukseen kuuluvaa dilemmaa, mutta ei täysin onnistunut siinä. Peter Parkerin kriiseily maailman pelastamisen ja treffeille pääsemisen välillä sai hahmon vaikuttamaan tarkoituksettoman typerältä ja vastuuttomalta.

RO: Peter on toki kokenut todella kovia viime aikoina Avengers-elokuvissa, ja tässä elokuvassa olisi voinut tuoda hänen oman katoamisensa ja Tony Starkin kuoleman vaikutukset paremmin esille. Molemmat toki mainittiin, mutta asiaa ei varsinaisesti käsitelty Peterin kannalta. Suurten traumojen jälkeen on toki täysin ymmärrettävää, ettei halua heittäytyä heti uusiin vaaroihin vaan elää elämäänsä. Far from Home jätti kuitenkin yhteyden näiden tekijöiden välillä kovin ohkaiseksi, ja todellakin vaikutti siltä, että Peter lähinnä vältteli vastuuta mitättömistä syistä.

Zendaya Coleman esittää Michelle Jonesia eli MJ:tä.

VA: Elokuvassa oli paljon kaikkea sellaista, joka toi katsojana hyvän fiiliksen, lähtien mainioista musiikkivalinnoista. The Jam soi, kun Mysterio ja Peter istuivat pubissa, The Specialsia ja Go-Go’sia kuultiin myös. Kappaleilla ei kuitenkaan tuntunut olevan mitään syvempää yhteyttä elokuvan teemoihin tai ylipäätään mihinkään. Michael Giacchinon elokuvamusiikissakaan ei ollut mitään tarttumapintaa, vaikka hän on parhaimmillaan todella taitava Jerry Goldsmithin ja John Williamsin perinnön jatkaja.

RO: Kuten niin monesti tämäntyyppisissä elokuvissa, moni asia jäi pintaraapaisuksi. Liputtaisin edelleen Spider-Man-sarjan puolesta, näin tässä monta sellaista sympaattista hahmoa, jotka toivat mieleeni oman teinisuosikkisarjani, Buffy vampyyrintappajan. Tutustuisin mielelläni paremmin Zendayan MJ:hin. Samoin Peter Parkerin parhaaseen nörttikaveriin Nediin. Molemmat jäävät elokuvissa pitkälti stereotyyppien tasolle. Rehellisyyden nimissä on tosin pakko sanoa, että aikaa sarjan katsomiselle tuskin olisi, koska Marvel-Disney on saattamassa meidät pian aikamoiseen sarja-ähkyyn muutenkin. Ehkä minua nuoremmille sarja voisi toimia.

VA: Elokuva todellakin alkoi rohkeasti käsittelemällä koko Marvel-elokuvauniversumin suurinta mullistusta, joka vaikutti supersankarien lisäksi myös tavallisten ihmisten elämiin. Tuntuu, että asia kuitattiin kuitenkin turhan kevyesti. Lopussa taas pedattiin jatko-osaa todella kovilla panoksilla. Välissä ei sitten tapahtunut mitään, joka olisi erityisesti saanut minut katsojana tuntemaan jotain. Tällaisenaan Far from Home oli näppärä kesähittielokuva, jota tuskin koskaan tulen katsomaan uudestaan.

RO: Molemmat lopputekstikohtaukset kannattaa tällä kertaa tosiaan jäädä katsomaan. Harmi, että parhaat palat jätettiin viimeiseksi!

Ville Aalto ja Riikka Oksanen

VA: RO:

Spider-Man: Far from Home

Ohjaus: Jon Watts
Käsikirjoitus: Chris McKenna, Erik Sommers, Stan Lee, Steve Ditko
Pääosissa: Tom Holland, Zendaya, Jake Gyllenhaal, Jon Favreau, Marisa Tomei
Ikäraja: K12
Kesto: 2 h 10 min
Ensi-ilta: 3.7.2019