Elokuva-arvio: Ryhmä-X-nimellä tunnettuihin supersankarisarjakuviin perustuva X-Men-elokuvien sarja alkoi jo vuonna 2000. Ville Aalto ja Riikka Oksanen kävivät katsomassa sarjan oletettavasti viimeisen osan The Dark Phoenix, jossa nuori Jean Grey menettää supervoimiensa hallinnan traagisin seurauksin. Aalto ja Oksanen keskustelivat aiheesta falafelin äärellä, ravintolan terassilla ja kotiparvekkeellaan.

VA: Tarinahan oli yritetty kertoa jo yhden kerran aiemmin tässä elokuvasarjassa, mutta The Last Stand oli varmasti näiden varsinaisten X-Men-elokuvien heikoin osa. Tämä oli ehdottomasti hengeltään paljon uskollisempi luenta aiheesta. Oli erityisen hienoa, että tämä todellakin oli Jean Greyn tarina. Kun tietää, että jatkoa ei ole luvassa ja tämä oli sarjan päätösosa, en voi kuitenkaan vilpittömästi sanoa olevani täysin tyytyväinen.

RO: En ollut itsekään sitä mieltä, että elokuva olisi ollut erityisen loistava kokonaisuus. Se ei missään vaiheessa imaissut täysin mukaansa, kuten vaikka Captain Marvel pari kuukautta sitten. Pidin silti monesta yksittäisestä asiasta, joita elokuvaan oli tuotu poiketen aiemmista X-Men-elokuvista. Erityisesti pidin siitä, miten Raven eli Mystique haastoi Xavierin vallankäyttöä suhteessa oppilaisiinsa, varsinkin Jean Greyn hahmoa kohtaan.

VA: Minun mielestäni Xavierin hahmo ei ollut alussa oma itsensä. Xavierin moraalista kriisiä ei kuvattu sillä tavalla, että se olisi minua sykähdyttänyt katsojana. Olen aina pitänyt X-Men elokuvissa niiden maanläheisyydestä, mutta alkuperäinen Pimeä Feenix -saaga on kuitenkin luonteeltaan kosminen tarina. Kosmisen mittakaavan latistaminen oli minulle tämän elokuvan suurin ongelma.

RO: Ennen kuin lähden tästä kosmiseen mittakaavaan, haluaisin kysyä, että pitääkö Xavierin kriisin sykähdyttää. Minusta elokuvassa tarkasteltiin ensimmäistä kertaa Xavierin vallankäyttöä kriittisesti.

VA: Se oli ehdottomasti parhaita asioita, joita tässä elokuvassa yritettiin. Olen itse kuitenkin näissä uudemmissa X-Men-elokuvissa samastunut ensisijaisesti James McAvoyn Xavieriin. Moraalinen dilemma ei mennyt ihon alle niin hyvin kuin olisin sen halunnut menevän.

RO: Minusta on hassua, että puhut siitä, ettei Xavieriin voinut tässä elokuvassa samaistua tai että hänen tarinansa ei mennyt ihon alle, kun tämän ehdottomasti piti olla Jean Greyn elokuva. Ja olikin. Johan lähes kaikki aiemmat osat ovat pyörineet Xavierin ympärillä aivan riittävästi. Olisin halunnut nähdä vielä enemmän Ravenin ja Xavierin välistä ristiriitaa, sillä yllätin itseni ymmärtämästä ensimmäistä kertaa paremmin Ravenin kamppailua itsensä ja Xavierin politiikan kanssa. Siitä kyllä syytän elokuvaa, että lupaavan alun jälkeen se meni ja heitti Ravenin niin sanotusti jääkaappiin, jotta sitten saataisiin potkua Hankin ja Ericin takamukseen. Järkyttävä teko.

Nicholas Hoult (Hank McCoy / Beast) ja James McAvoy (Charles Xavier / Professor X).

VA: Siinä suhteessa elokuva todellakin onnistui, että Jean Grey ja Phoenix olivat keskiössä. Sophie Turner on myös juuri oikea ihminen esittämään hahmoa. Muutenkin X-Men-elokuvissa on tehty monia todella toimivia näyttelijävalintoja.

RO: Siitä olen aivan samaa mieltä. Pidän Sophie Turnerista valtavasti. Hän muistuttaa minua leveine hartioineen 1980-luvun kookkaista naissankareista, kuten Sigourney Weaver ja Linda Hamilton. Pidin myös aikoinaan Famke Janssenista, mutta Turner vie hänestä kyllä voiton. Samaten pidän sarjassa esiintyneistä Anna Paquinista, Ellen Pagesta, Halle Berrystä ja jossain määrin myös Jennifer Lawrencesta, mutta olisivatpa heidän hahmonsa saaneet yhtä hyviä tilaisuuksia näyttää kyntensä kuin Hugh Jackmanin Wolverine. Josta tietenkin myös pidin.

VA: Tämähän oli ensimmäinen X-Men-elokuva, jossa Wolverinea ei nähty lainkaan. Alkuperäinen Pimeä Feenix -tarina on myös jonkin sortin kolmiodraama Kykloopin, Wolverinen ja Jean Greyn välillä. En nyt kuitenkaan jäänyt kaipaamaan sitä sen enempää kuin Wolverineakaan, jonka hahmo sai Logan-elokuvassa oikein hyvän päätöksen tarinalleen.

RO: Onneksi kolmiodraama skipattiin, se on minusta tympein osa tätä tarinaa. Eikä se olisi toiminut lainkaan 50-vuotiaan Hugh Jackmanin ja 23-vuotiaan Sophie Turnerin välillä. Toisaalta Hugh Jackmanin korvaaminen nuoremmalla näyttelijällä olisi myös ollut melkoisen mahdotonta.

VA: Kaikista merkittävistä Ryhmä X -hahmoistahan nähdään taas kohta uudet versiot uusine näyttelijöineen, kun sarjakuvan elokuvasovitusten oikeudet palaavat Marvelille. Olisin mieluusti katsellut näitä itsenäisiä X-Men-elokuvia vielä vaikka kuinka pitkään, mutta tekijät eivät tuntuneet enää oikein löytävän tarinoille suuntaa.

RO: Niin. Minusta on mielenkiintoista, että kun fanien keskuudessa on puhuttu edellisestä Pimeä Feenix -elokuvasta X-Men: The Last Standistä ehdottomasti huonoimpana X-Men-elokuvana, niin sitten mennään ja palkataan tähän uuteen versioon sama kirjoittaja (Simon Kinberg), joka kerran jo mokasi tarinan. Tällä kertaa hän myös ohjasi elokuvan. Pidän ehdottomasti enemmän tästä versiosta kaikkine vikoineen, mutta olisi voinut tehdä hyvää antaa tehtävä jollekin muulle. Vaikka viihdyinkin Kinbergin kirjoittamien Days of Future Pastin ja Apocalypsen parissa kohtuullisen hyvin.

Jessica Chastain (Vuk) ja Sophie Turner.

VA: Näitä elokuviahan tehdään pitkälti komiteamietintöinä, vaihtelevalla menestyksellä. En haluaisi näinä päivinä mitenkään erityisesti kehua Bryan Singeriä, mutta varsinkin kahdessa ensimmäisessä hänen ohjaamassaan X-Menissä oli selkeää näkemystä ja ymmärrystä sarjakuvien hengestä. Oli miten oli, ne aloittivat tämän nykyisen sarjakuvaelokuvien buumin.

RO: Pidin itsekin kovasti Singerin X-Men-elokuvista, pakko myöntää. Jossain määrin pidän edelleen, mutta viime aikoina olen ymmärtänyt kuinka huonosti kaikki naishahmot on hänen elokuvissaan kirjoitettu. Rogue, Storm ja Jean Grey petetään kokonaan ensimmäisessä trilogiassa, eikä Kittykään saa tähtihetkeään Days of Future Pastissa, vaan valkokangasaika annetaan jälleen Wolverinelle. Ei sillä, eipä Kyklooppi ole myöskään kiinnostava elokuvissa, vaikka sarjakuvissa hän on merkittävä hahmo.

VA: Olen tuosta ihan samaa mieltä. Jos nyt ajattelee miten paljon elokuvasarja on ollut täynnä menetettyjä mahdollisuuksia, Dark Phoenix oli hyvinkin uskollinen päätösosa. Supersankarielokuvissakin olennaisinta on se, vetoaako elokuva tunteisiin ja imeekö se mukaansa, ei pohjamateriaalin kunnioittaminen. Dark Phoenix petti sarjan aikaisempien osien tavoin monia hahmoja, erityisesti naishahmoja. Se ei myöskään vaan ollut ihan riittävän hyvä elokuvana.

RO: Samaan aikaan kun olen pettynyt tähän versioon Dark Phoenixista, olen myös todella hämmentynyt siitä, kuinka paljon ja raivokkaasti se tuntuu saavan lokaa niskaansa joiltain tahoilta. Rotten Tomatoesin kriitikkoarvosana on tällä hetkellä rutkasti huonompi kuin Last Standin. Tuntuu, että tässä Dark Phoenixissa sentään oli yritystä, ja haluaisin antaa sille tähtiä pelkästään siitä, että tässä versiossa Jean Grey on lopussa aktiivinen toimija, eikä Wolverine tapa häntä nahkapöksyissään. Sitten toisaalta se on aika matala rima ylittää.

VA: Onneksi ainakin yksi tuleva X-Men-elokuva perustuu huhujen mukaan tarinaan, jossa Kitty Pryde on keskushenkilö. En varmaankaan koskaan saa haaveilemaani kolmituntista draamaa, jossa Xavier ja Magneto ainoastaan pelaavat shakkia ja juovat pullon viskiä, mutta toivottavasti hyviä naisvetoisia X-Menin valkokangasseikkailuja on luvassa.

RO: Toivoa sopii. Voisivat vaikka palkata muutaman naisen käsikirjoittamaan ja ohjaamaan. Välillä.

Ville Aalto ja Riikka Oksanen

VA: RO:

X-Men: Dark Phoenix

Ohjaus: Simon Kinberg
Käsikirjoitus: Simon Kinberg, John Byrne, Chris Claremont, Dave Cockrum
Pääosissa: Sophie Turner, James McAvoy, Jennifer Lawrence, Jessica Chastain, Michael Fassbender
Ikäraja: K12
Kesto: 1 h 54 min
Ensi-ilta: 7.6.2019