Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Heikki Syrjänen intoilee Kauvatsan mopokarnevaaleista ja Rudolstadtin kansanmusiikkifestivaaleista.

1

Heinäkuun koittaessa Suomen suveen puhkeaa hillitön määrä kansanomaisia kulttuuritapahtumia puskasoittoineen ja rompetoreineen. Yksi hillittömimmistä on lauantaina 6.7. Pirkanmaan liepeillä ajettava Kauvatsan mopokarnevaalit. Festivaalin ytimen muodostavat kymmenet pappatunturimopedit, jotka tekevät juhlallisen lenkin maalaismaisemassa Kokemäellä.

Tapahtuma alkaa aamuyhdeksältä ja jatkuu iltapäivän puolelle. Joka vuosi ilmoitetaan, kuinka monta ajoneuvoa kierrokselle lähti ja kuinka monta pääsi perille. Mopedittomuus ei ole este, vaan lenkkiin voi osallistua muullakin henkeen sopivalla ajoneuvolla. Yhteislähtö keskipäivällä kello 12.

2

Suomi on kesäteatterimaa, mutta harvemmin kesäisessä teatteriohjelmistossa näkee mitään uutta. Niinpä lavoilla nähdään Onnenmaata, Silkkikiveä, Pinsiön paronia. Erityinen villitys on tuottaa kesästä toiseen musiikkiteatteria vaihtelevalla menestyksellä. Virran Olat, Dannyt ja Kirkat on jo koluttu.

Onko mitään uutta? Otin yhteyttä ystäviini ja teatterin suurkuluttajiin Petri Pentikäiseen ja Paula Pasaseen. Valkeakosken Kauppilanmäen museoalueen tunnelmallisessa työväentalossa esitetään kahden pienoisnäytelmän kokonaisuutta Sata syytä istua puussa & Isäs oli. Mielenkiintoista. Edelliseen on kerätty tarinoita sosiaalisesta mediasta ja jälkimmäisessä taistellaan geeniperimää vastaan. Pitääpä mennä vahvan suosituksen saattelemana katsomaan. Lisätietoa täältä.

3

Parasta juuri nyt tässäkin kesässä on radio. Vakaana radiomiehenä kuuntelen tietysti verotkin maksaneena sitä valtakunnallista, lähinnä autossa. Myönnän kyllä, että saunakamarissa saattaa joskus soida joku suomipoppikin.

Nyt kuitenkin Ylen Elävässä arkistossa on todellinen helmi. Aikoinaan arkistoihin talletettiin mullistavalla suorakaiverrustekniikalla 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat. Osasta tuli folklegendoja, joistakin unohdettuja suuruuksia. Vuonna 1991 toteutettiin sarja Ylen kansanmusiikkipatinaa, jossa nämä rahisevat aarteet napattiin talteen. Ohjelmasarjan toimitti jo nyt edesmennyt Hannu Lehtoranta. Tämän ohjelmasarjan kuunneltuasi tiedät ja ymmärrät paljon enemmän suomalaisesta (kansan)musiikista ja sen juurista.  

Kauan eläköön medioista vahvin. Radio. Lukekaa edes sivistyäksenne verkkoartikkeli. Löytyy, kun kirjoitatte googleen: Tervetuloa rahinan pariin. Ansiokkaan tiivistelmän on toimittanut Jukka Lindfors.

4

Rudolstadt, yksi Euroopan suurimmista maailmanmusiikkifestivaaleista järjestetään viikonvaihteessa 4.–7.7. entisen Itä-Saksan puolella. Tämän on kullanarvoinen vinkki niille Kulttuuritoimitusta lukeville, jotka matkaavat reppureissulla junassa tai muuten vaan trekkaavat noilla hoodeilla. Voin suositella tapahtumaa. Olen ollut paikalla muusikkona vuonna kanto ja kivi. 

Rudolstadt tanz und folk festival ei ole pelkästään perinteistä tanssia ja kansanmusiikkia. Joka vuosi on ollut oma teema. Huikean hienoa jazzia. Kaikkea.

5

Parasta on kuitenkin palata kotiin ja Pirkanmaan territorioon Sastamalan Kiikoisiin. Sunnuntaina 7.7. klo 17 on seurantalolla Kuttukappelin kavalkadin ylimääräinen esitys. Kiikoisten historiaa peilaava pläjäys on niin hiano, että purpurijuhlien aikaan talo täyttyi ääriään myöten innokkaasta yleisöstä. Spektaakkelin on käsikirjoittanut Matti Valtteri Lehtinen ja ohjannut Tapio Parkkinen. 

Heilun näytelmässä kirveen kanssa, aivan parasta ja puhdistavaa touhua. Tervetuloa!

Heikki Syrjänen