Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Marja Aaltio hehkuttaa muun muassa Wentus Blues Bandia ja Pirkkalaiskirjailijoita.
1
Ensimmäisen kerran taisin kuulla Wentus Blues Bandin nimen joskus 1980-luvulla. Kokkolalaisbändi niitti mainetta maakunnan nuorison keskuudessa. Bändin nykyinen solisti Juho Kinaret leikki vielä silloin kavereidensa kanssa kotonaan Himangalla.
Wentus Blues Band syntyi Kokkolassa, jossa todellakin on Ventus-niminen paikka. Se on hieman keskustan ulkopuolella, Jyväskyläntien varrella.
Wentus Blues Band soittaa tukevaa juurimusiikkia, jonka rytmi saa sydämen takomaan kiivaammin ja jalat lentoon. Bändin tarina alkoi Kokkolassa 1986 ja ensimmäisen albuminsa se julkaisi 1989. Bändissä soittavat Robban Hagnäs, Niko Riippa, Daniel Hjerppe, Juho Kinaret ja Pekka Gröhn. Kimi Vikman, yksi perustajista, soittaa myös edelleen silloin tällöin.
Wentus Blues Band vetoaa mutkattomuudellaan ja varmuudellaan. Tyypit ovat soittaneet sellaisten blueslegendojen kanssa kuin Lousiana Red ja Eddie Kirkland.
Kannattaa katsoa bändin 20-vuotisjuhlien aikaan tehty dokumentti Family Meeting. Heikki Kossin ohjaamasta elokuvasta välittyy nimensä mukaisesti lämpimän perhejuhlan tuntu. Bändiltä (ja dokumentista) puuttuu kaikenlainen diivailu. Kyse on silti arvostetuista muusikoista, jotka ovat kiertäneet 17 maassa ja julkaisseet kymmenen albumia.
Wentus Blues Band soittaa perjantaina 12.7. Kaustinen Folk Music Festivalin päälavalla kello 17.30.
2
Kehutaan nyt sitten samaan syssyyn Wentus Blues Bandin solistin Juho Kinaretin soolotuote Himanka, joka ilmestyi muutama vuosi sitten. Himanka on juurevaa rockia, jonka rytmi nousee mullasta jalkapohjien kautta suoraan sydämeen ja vie mennessään.
Levyllä on Kinaretin omien tekstien lisäksi tekstejä Mika Niemelältä. Levyllä soittavat Pekka Gröhn (basso, urut, piano), Daniel Hjerppe (rummut), Arto Louhela (kitara) ja Joni Tiala (kitara).
Parasta on kuitenkin Juho Kinaretin vivahteikas ääni.
3
Kirja ja kesä kuuluvat yhteen (kuten myös kirja ja talvi, kirja ja syksy ja kirja ja kevät). Tänä kesänä suosittelen tarttumaan pirkanmaalaisten kirjoittamiin teoksiin. Olen ehtinyt lukea Pirkkalaiskirjailijoiden jäsenten tämän vuoden tuotannosta vasta muutaman, mutta poikkeuksetta olen lukemastani tykännyt.
Jyrki Vainosen uuteen novellikokoelmaan tartuin tietäen, että Vainonen hallitsee sanat ja lauseet. Erään ystäväni mielestä Vainosen lauseet ovat liian täydellisiä, ja siksi niitä on vaikea lukea.
Vainonen osaa myös novellin taiteen. Yön ja päivän tarinoiden novellit vievät lukijansa outoihin ulottuvuuksiin, ja pistävät miettimään, mistä tässä maailmassa on oikeasti kyse.
4
Jaakko Melentjeff on tuoreempi Pirkkalaiskirjailijoiden jäsen kuin Vainonen. Melentjeffin tuotantoon tutustuin vasta sen jälkeen, kun olin haastatellut häntä Kulttuuritoimitukseen. Olen lukenut esikoisteoksen Hukkuneet, tämänvuotinen uutuus Papin kosto vielä odottaa.
Varasin Papin koston Piki-kirjaston sähköisestä aineistosta, odottelen milloin iloinen yllätys putkahtaa puhelimeeni. Se on muutenkin kätevä tuo Ellibs-kirjasto. Sieltä vaan varailen, ja hups, kirja ilmestyy appiin tuota pikaa, vaikka joskus jonot ovat kyllä kohtalaisen pitkät. Esimerkiksi Kiira Korven ja Michelle Obaman äänikirjat saan ehkä joskus syksyllä kuunneltavikseni. Mutta siellä se varaus on ja kirjat tulevat kun tulevat.
Mutta Melentjeff oli mukava uusi dekkarituttavuus. Henkilöhahmoja esiteltiin turhankin perusteellisesti minun makuuni, mutta tartun taatusti myös Papin kostoon.
Käykää kirjastossa kysymässä muitakin Pirkkalaiskirjailijoita. Kirjastontädit osaavat auttaa.
5
Kesäteatterit, niiden kausi on nyt parhaimmillaan, menkää hyvät ihmiset. Harrastajateatterit voivat yllättää ja ammattiteatteri voi joskus pettää, mutta teatterikokemus on aina kokemisen arvoinen juttu.
Marja Aaltio
