Sattumia sarjakuvahyllystä #16: Lauri Mäkimurto – Free Sport

03.09.2020

Kuva: Ville Pirinen

SARJAKUVA | Kiusallinen tarina skeittaavasta ajelehtijasta löytää henkisestä rappiosta yllättäviä sävyjä. Voimakas kuvailmaisu vääntää arkisen haahuilun ja näyttävät rullalautaonnettomuudet kummille kierroksille. Maagisen inhorealismin pieni merkkiteos puistattaa ja huvittaa.

Ville Pirinen, teksti
Kuvat Lauri Mäkimurron sarjakuvakirjasta Free Sport (Lauri Mäkimurto, 2018)

Artikkelisarja syntyy yhteistyössä Taiteen edistämiskeskuksen kanssa.

Lauri Mäkimurto (s. 1984) on kotoisin Keminmaasta. Tampereella työskentelevän kuvataiteilijan ja sarjakuvantekijän työt tuntuvat usein käsittelevän rappiota. Henkistä, fyysistä, yhteiskunnallista, moraalista, yksityistä, yleistä, kosmista, kulttuurillista, whatever. Sysimusta huumori kukkii karsean menon keskellä, eikä tekijä tyydy tuijottelemaan rapaista synkeyttä ylimielisesti nenänvarttaan pitkin. Tympeää rimpuilua ja inhimillisiä epäonnistumisia tutkii empaattinen katse.

Mäkimurron sarjakuvajulkaisuista kannattaa bongata ainakin estottoman hämmentävä Keittokirja (Huuda Huuda, 2013), TE-toimiston työllistämiskurssia pelottavan elämänmakuisesti kuvaava Uraohjausta kohti työelämää (Lauri Mäkimurto, 2016) ja holtittomat Härski Luke -omakustannelehdet.

Vanhentuvan skeittarin arkiähellykseen keskittyvä Free Sport on kirjoitushetkellä Mäkimurron toiseksi uusin pitkä sarjakuvajulkaisu. Uunituoreuttaan höyryävä uutuuskirja Tuuli kääntyy ja kello lyö odottaa vielä siirtymistään kaupan hyllystä kirjoittajan hyllyyn.

kuva1 mäkimurto

Päräyttävää skeittimeininkiä.

Tarinan päähenkilö on tuoreehkoa vauva-arkea elävä elämäntapaskeittari ja jonkinasteinen yhteiskunnallinen väliinputoaja. Tyyppi vaikuttaa ulkopuoliselta sekä nuoruutensa rullalautajengissä että perhe-elämässään. Tapahtumat ovat tavanomaisia: Tienvarsikamera räpsäyttää ylinopeussakot, pilveä poltetaan ja kaljaa juodaan, humala nousee ja laskee, Youtube-videoita katsellaan, käydään kaupassa, kakalla tai skeittaamassa. Käydään merkityksellisiä ja merkityksettömiä keskusteluja, ja valehdellaan veikkausvoittorahoista.

Kaikki sujuu vähän vaikeasti, kommunikaatio pätkii ja kokoajan jotenkin hävettää. Päähenkilö ei ole pyristelyssään pyyteetön tai esimerkillinen. Elämä svengaa kuin homehtunut arkijuusto. Juttua katkovat lapsuuden skeittimuistot soivat samassa mollissa perhearjen kanssa.

Arjen ylä-, ala- tai ainakin ulkopuolelle Free Sportin kuljettaa Mäkimurron rujon voimallinen piirrosjälki ja vapaasti assosioiva sarjakuvakerronta. Arkinen jyystö saa fantastisia ja/tai painajaismaisia sävyjä, ja tarinan todellisuus tuntuu yhtä aikaa erittäin tutulta ja todella vieraannuttavalta.

kuva2 mäkimurto

Kuvien tunnelma on lievästi häiriintynyt.

Free Sportin tunnelma on sukua Kalervo Palsan arktisesti hysteeristen sarjakuvien ja maalausten pikimustalle huumorille. Hengenheimolaisuutta löytyy ainakin Jarno Latva-Nikkolan sarjakuvien vinoista tarinoista tai Läjä Äijälän tummanpuhuvasta kuvailmaisusta. Amerikkalaisen kuvataidesarjakuvan vanha merkkipaalu, Jerry Moriartyn Jack Survives voisi olla Free Sportin tervehenkisempi ja kaikin tavoin paremmin voiva esi-isä.

Mäkimurron kuvissa arkisista arkisin tilanne kuten lastenvaunujen työntäminen eteiseen saattaa muistuttaa myös death metal -kauhukuvastosta. Ihmiset teoksen sivuilla ovat poikkeuksetta erittäin karun näköistä jengiä. Hallitusti sottaista sivellinjälkeä voisi kutsua vaikka maagiseksi inhorealismiksi. Skeitti-iskä näyttää useimmissa lähikuvissa zombie-sarjakuvan mädältä sivuhahmolta. Piirrosasun kauhukerroin tekee marketeista, huoltoasemista, skeittiparkeista ja olohuoneista niin depressiivisiä että naurattaa. Arki näyttäytyy kosmisen kauhun ja vaivaannuttavan komedian kaksoisvalotuksena. Taide tuottaa oudon olon.

Tarinassa kaatuillaan paitsi henkisesti, myös fyysisesti. Kaatuilu ja tavalla tai toisella kanveesista ylös kampeaminen kuuluu skeittauksen perusolemukseen. Perseeseen sattuu sekä lapsena että aikuisena. Jatkuva kaatuilu elämäntapana väsyttää. Tekee mieli luovuttaa, mutta jatkettava on. Tarinassa todetaan: ”Se on vähän niinku skeittauksessa. Joskus sitä ländää. Joskus ei.”

Free Sport ei tarjoile konsulttikielistä voimaantumista, mutta sopivan lannistunutta vertaistukea itsensä kolhijoille sivuilta löytyy.

kuva3 mäkimurto

Arkista kauhua.

Sarjakuvakerronnallisesti Free Sport hyppelehtii kahden aikatason lisäksi kahden piirrostyylin välillä. Aikuisiän semisyrjäytyminen on kuvattu horror-realistisesti, ja murrosiän skedetraumakuvauksissa hahmot näyttävät ala-asteen ärsyttävimmän koviksen piirtämiltä.

Maagisesta inhorealismista rajuun peruskoulun pilailutyyliin ja takaisin hypätään albumissa aina suhteellisen varoittamatta, joten ratkaisu selkeyttää tarinaa. Kerrontalinjojen erottelun lisäksi ”ärsyttävä sarjistyyli” sotkee taiteellista pakkaa ja lisää peruspalikoiltaan normaaliin saagaan arvaamattomia kerroksia. Juttu kulkee vapautuneesti. Free Sport tuntuu Free Artilta.

kuva4 mäkimurto

Ärsyttävää peruskoulun sikailutyyliä.

Skedekertomus sisältää erään kotimaisen sarjakuvahistorian älyttömimmistä yksittäisistä ruuduista. Teinikovis-stylellä tuhratussa lähikuvassa on päähenkilön ruvelle raapiutunut takapuoli ja puhekuplissa ankara keskustelu:

– Hyi saatana, sulla on iho rullaantunut koko perseestä!

– Voi ei! Huomenna pitäs lähteä JukuJuku-maahan!

Vuonna 2018 Tampereen kulttuuritalo Laikulla esillä olleessa Kuvat puhuvat -nykysarjakuvanäyttelyssä oli esillä myös Lauri Mäkimurron piirros- ja maalausoriginaaleista koostunut iso kuvahässäkkä, josta löytyi myös kyseisen ruudun sisältävä originaalisivu. Minulla oli onni osua paikalle näyttelyyn samaan aikaan, kun joku paikallinen taiteenystävä selitti teoksen äärellä JukuJukuMaan käsitettä ulkomaiselle ystävälleen.

”JukuJuku-land is like a themepark with waterslides and stuff, and this kid with the scarred ass is very sorry because he was supposed to go there tomorrow. Or maybe it’s the scarred ass itself, the word balloon seems to come straight out of the anal region.”

Tämä uljas hetki taiteen edessä on tallentunut aivoihini yhtä tarkasti kuin kyseinen, karsealla tavalla aivan nerokas ruutu.

Karsealla tavalla nerokkaita yksittäisiä ruutuja ja kovaksi keitettyjä tekstikuplia riittää pitkin teosta, ja niissä piilee Free Sportin voima. Ankean tarinan rakenne on taidokas, mutta draamaa saati kasvutarinaa tärkeämpää on aiheen äärellä kikkailu ja yksittäiset temput tasaisen naheassa rullailussa.

Kun kuvataan muutama päivä köyhän säätäjän elämää, ei ole tarvetta pakotetuille alkuasetelmille, haukkakohdille ja jutun aukottomalle niputtamiselle lopuksi. Elämä jatkuu takakannen jälkeen samana kaatuiluna, kunnes viimein päättyy näyttävän loppuräjähdyksen sijasta apeaan ynähdykseen.

kuva5 mäkimurto

Auts.

Mäkimurron syvädepressiivinen mutta hirtehisesti hauska ote ei varmasti ole kaikkia varten. Mustan huumorin sävyjanalla touhu kiilautuu pimeimpään päätyyn.

Vantablack on brittiläisen Surrey Nanosystemsin kehittämä erikoismateriaali, joka imee itseensä 99,9% näkyvästä valosta ja on täten eräs maailman tummimmista aineista. Free Sport on karuimmillaan vitsailun Vantablack.

Ne jotka nauttivat huumorinsa pohjaanpoltetun mustana, löytävät tästä kertomuksesta kuitenkin kauheuksien lisäksi iloa, valoa ja lohtua. Samaistuttavia huomioita ihmisyydestä ja elämästä piisaa. Skeittirakennelman huipulla grindaava päähenkilö miettii ennen suurta trikkiä yleistä elämäntilannettaan:

”Minä vain ajelehdin kuluttajan roolissa jälkiteollisessa paskasysteemissä!”

kuva6 mäkimurto

Kohtuuttoman synkkä naama.

68-sivuinen A5-läystäke hoitaa painotuotteena asiansa moitteettomasti. Punk- tai skeittizineä muistuttava formaatti sopii käteen ja syvämusta painoväri hyppää silmille kiiltäviltä sivuilta. Tehokasta meininkiä.

Pari vuotta vanha juttu ei ole ehtinyt laimentua miksikään, ja uudelleenlukukierroksella on aikaa tuijottaa Free Sportin tummien ruutujen mustimpiin aukkoihin niin kauan että ne alkavat tuijottaa takaisin.

Hello darkness, my old friend.

kuva7 mäkimurto

Näillä mennään, morjens!

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua