Antti Granlund on huomannut, että aivan liian moni jättää kriisiajan tuomat mahdollisuudet käyttämättä. Eli elää dystopiansa väärin. Älä sinä ole yksi heistä.
Kolumnit ja esseet
Onneksi meillä on internet, kevät ja ulkoilma – Juha Voitila on tuntenut itsensä vangiksi Fuengirolassa
Marita Salonen kirjoittaa kolumnissaan ulkonaliikkumiskiellosta, jääkiekkolegenda Vellu Ketolasta sekä yrittäjien ja taiteilijoiden koronaryhmästä: ”Voitaisko tehdä yhteispäätös, että KUKAAN ei mene illalla ’ulos’ baariin tai ravintolaan ennen kuin tämä tilanne on ohi?”
Huoli pysäyttää ja liimaa ihmisiä yhteen
Sirpa Pääkkönen lainaa kolumnissaan kirjailija Pirkko Saisiota: ”Kun lähteminen, tai suuri ero, on edessä, ihminen näkee kaiken kuin ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi puun. Tai huoneen. Tai taulun. Tai toisen ihmisen.”
”Helsinki Cine Aasia syntyi akuuttiin tarpeeseen”
Kulttuuritoimituksen Eija Niskanen kertoo, miksi päätyi kahdeksan vuotta sitten mukaan perustamaan Suomeen itä- ja kaakkoisaasialaiselle elokuvalle omistettua festivaalia.
Metropoliksen juhlanäytös todisti, että yleisö rakastaa poikkeuksellista kuvan ja äänen liittoa
Anne Välinoro kirjoittaa kolumnissaan Fritz Langin vuoden 1927 klassikosta, joka esitettiin Tampere-talossa Tampere Filharmonian säestämänä. ”Elokuvan kiihottavin nainen on taseteissa sätkivä robotti-Maria.”
Minun Tampereeni – maailmanluokan wau-juttuja rohkean vaatimattomasti
Mikko Manka kirjoitaa kolumnissaan Tampereesta: ”Ei täälläkään kaikki täydellistä ole: rakennusten ja monumenttien nimeämishommien kanssa meillä on aina ollut vähän vaikeaa.”